Maanantai taas

Tänään oli taas maanantaimelonnan vuoro. Kyllä noita nuoria, innokkaita melojia on paljon, pelastusliivit riittivät niukin naukin ja melojakin teki mieli katkaista että olisi tarpeeksi lyhyitä lapsille. Päätin olla reilu ja lainasimme ratsastavan lapsen melaa, tuskinpa hän sitä kaipaa edes leirillään. Korkeintaan esteen puomiksi. Aikamoinen lauma lapsia oli joka tapauksessa, siispä Arielistakin tehtiin "ohjaaja" ja lähdimme valvomaan reilun 15 innokkaan melojan melomista. Oma malojamme oli jo karannut nopeampien ryhmässä ja vasta-alkajat tulivat perässämme.
Lapsilla on joku outo vimma päästä kokeilemaan nopeampia (ja kiikkerämpiä) kajakkeja joka kerralla, samaisen ratsastajan Babekin oli lainassa. Olen varmaan vanha kun minusta tuo turvallisuus menee ennen kaikkea muuta, mutta sitten en tajua Formula 1 kisojakaan. Arielin luotettavuus ja tukevuus tulikin kokeiltua aika nopeasti, emme olleet meloneet kovinkaan montaa minuttia kun ensimmäinen lapsi päätti kokeilla uimataitojaan. Hyvin on oppi mennyt perille: ensin käännettiin kajakki oikein päin, sitten noustiin takaisin kajakkiin. Kyllä kateeksi käy. Jalat nostettiin kajakkeihin ja pylly ponnistettiin perässä ja niin oltiin takaisin kajakissa. Tosin vettä oli ihan kiitettävästi ehtinyt kajakin pohjalle, siispä pikkumeloja siirtyi Arielin keskireikään (merellähän tuo kajakista toiseen siirtyminen tapahtuukin ihan sillai helposti) ja minun kipparini näppäränä miehenä tyhjensi vedet pois. Minun tehtäväksi jäi pitää Ariel oikein päin. Kun kajakki oli tyhjennety meloja siirtyi takaisin omaansa ja jatkoi matkaa. Reipasta urheiluhenkeä!
Kun seuraava meloja päätti käydä jäähdyttämässä itseään meressä oliimekin jo vanhoja tekijöitä pelastushommissa. Tosin kovin tosissaan ei tarvitse meripelastusta harrastaa, molemmat uimarit kun olivat "kotirannassa" missä pohjaa pitkin voi yli metrin pitkä vaikka kävellä kuivalle maalle.
Tänään siis ei juurikaan melottu, mutta huomenna olisi tarkoitus lähteä retkelle.