Kävimme reilu viikko sitten lauantaina melomassa. Sää oli aivan loistava, taas kerran, ja Bredanin joutsenperhekin oli liikenteessä
Selävsti herra Joutsen hieman stressaantui meistä, sillä se alkoi hidastella kun lähestyimme
Harvemmin näen miten joutsenista jää "aaltoja" kun uiskentelevat pois.
Kovin stressaantunut herra ei kuitenkaan ollut, yhtään äänitehosteita ei tullut kun lähdimme kääntymään toiseen suuntaan.
Otimme kohteeksi Byvikenin, aika paljon olivat maisemat muuttuneet vuodessa. Kaislikko täytty lähes koko lahden.
Vielä tuolla meloi, mutta ei sitä vettä kovinkaan paljon ollut Arielin alla
Onneksi tiesimme missä menoaukko oli, sillä kaislikko peitti kyllä todella tehokkaasti reitin. Siinä sai jo uskoa siihen että kaislikko joskus loppuu ja maisema aukeaa uudestaan nenän eteen.
Reippaan kuntoilun jälkeen lähdimme syömään eväitä Pentalaan.
Istahdimme ihailemaan makean veden tekemää reittiä mereen.
Koska muutamalle melojalle saari oli aivan uusi tuttavuus päätimme patikoida järvelle.
Joutsenkin oli päättänyt pitää taukoa järvessä.
Retekn vetäsä päätti että uiminen järvessä on osa järvelle patikointia, joten kuivapuku pestiin makeassa vedessä. Kuulema oli jo viilentynyt järvivesikin.
Koska metsäpolut ovat häviämssä, teimme samalla kovasti töitä ja tallasimme polkuja uuteen uskoon.
Suosittelen patikointia saarella, samalla kun tallaa polkuja saa ihailla ihania maisemia.
Kippari jopa löysi hieman siniä. Mustatorvisieni? Tai joku muu.
Nähtävää saaressa riittää, mutta koska olimme melomassa päätimme jatkaa matkaa kotiinpäin.
Joutsenet odottivat mietä Bredanilla kun palasimme.
