Koululaiset ovat sitten (ansaitulla) kesälomalla ja me pääsimme taas melomaan! Bredanilla paistoi aurinko kun saavuimme paikalle. Treenarimme oli päättänyt että "isot tytöt" vetävät kaksikolla, joten pikkuinen jäi ilman paria. Siispä neiti sai taas istahtaa keskireikään, tosin tällä kertaa paljon aurinkoisempana kuin viimeksi. Ja varustuskin oli sitä tasoa että kesti aallokkoa.
Emme päässeet kovin kauas ennenkuin jouduimme "merihätään". Jostakin minulle tuntemattomasta syystä (eihän edessä tiedä mitä takana tapahtuu) peräsimemme päätti tutustua tarkemmin mereen ja ihailla sitä hieman uudesta näkökulmasta. Onneksi kajaakissa lähes jokainen "irtoava osa" on kiinni narulla, joten eikun lähimpään rantaan. Onneksi oli insinööri matkassa, tikku reikään ja taas pysyi herra ohjaamaan retkikuntaamme. Jatkoimme siis Svinön ympäri, ihaillen mm. naurulokkeja (Larus ridibundus), niitä en ole aikoihin nähnyt, kalalokkeja (Larus canus) sitäkin enemmän.
Merellä oli siedettävä aallokko, mutta nämä moottoreilla hurjastelevat nostattavat kivoja aaltoja ja tietysti yksi niistä päätti pamahtaa suoraan syliini. Kameran takia ei ollut aukkopeittoa joten märät housut olivat taas kerran tosiasia. Kameraa en tosin kaivanut esille kertaakaan, joten jospa ensi kerralla käyttäisin sitä aukkopeittoa?
Svinösundissa olikin sitten aika saada erilainen näkökulma joutseneen. Ihmettelin mikä ihme takaatamme lähestyy ja samalla jo näinkin: joutsen oli laskeutumassa, leijaili päittemme yli (olisi ehkä melalla osunut jos olisi yrittänyt) ja laskeutui (äänekkäästi) kajakkimme eteen. Kun meloimme ohi herra päätti hieman uhitella, kaunis lintu tuo on. joskin hieman pelottava. Teki kyllä mieli sanoa että mitäs siinä uhittelet, itse siihen päätit tulla, mutta ehkä ei joutsenen kanssa kannata neuvotella? Edes minun.
Kiersimme vielä pikkulenkin Munkholmarnien (miksi ihmeessä näillä ei ole nimiä på finska, ainakaan sellaisia jotka minä tuntisin) ympäri ja katselimme kotimatkalla Moisön kohdalla miten sinisorsa (Anas platyrhynchos) mamma uitti vaaveleitaan. Aika hellyyttäviä olivat pienokaiset kun hieman tuli kiire kun mamman käsky kävi tulla lähemmäksi. Tottelisivatpa omat pienokaiseni yhtä hienosti.
Aika moni pesä oli jo tyhjillään, mutta monessa vielä haudottiinkin. Hauskaa miten nopeasti maisevat muuttuvat näin kesän kynnyksellä. Matkamittariin kertyi tänään 8,4 kilometriä, sään salliessa: huomenna melomaan!
Värin ääri-ilmiöitä
4 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti