Aamun ihana auringonpaiste ja 27 astetta mittarissa pakoitti meidät Bredaille. Yllätykseksemme tuuli oli melkoinen "etelässä" joten alkuperäinen suunnitelmamme muuttui, vanhempaa kun tuo pienikin aallokko hieman hirvitti. Neiti kuitenkin istahti rohkeasti kilpuriinsa kun nuorempi "istutettiin" keskireikään. Hän tosin tykkää istua siinä rummuttamassa tahtia aukkopeitettä rumpuna käyttäen. Olo on kuin orjakalerissa kun rumpu tarjoaa tahtia.
Päätimme yrittää pysyä mahdollisuuksien mukaan saarien suojassa, joten Pentalan sijaan kiersimme Moisön. Ensin kisakavereiden kodin ohi, ei näkynyt kavereita rannassa vaikka kuinka tähyilimme, siitä opettajan kodin ohi, eipä ollut hänkään rannassa. Kaipa tuo tuuli hieman häiritsi auringonottoa? Melojia ei sen sijaan häirinnyt ollenkaan, aika monta reipasta retkeilijää näimme. Ja ensimmäisen silkkuikkupesänkin näin. En ole tajunnut miten hurjan paljon ihanaa voikaan nähdä kun vaan viitsi katsoa! Tuuli huolehti siitä ettei tullut kuuma vaikka aurinko porotti nenän punaiseksi.
Kun olimme päässeet melkein takaisin tuuli tarttui vanhemman neidin melaan, hetken jo luulin että meillä on uimari seurassamme mutta hienosti tyttö hallitsi kajakkinsa. Valitettavasti vaan aukkopeite oli vuotanut joten märkä lapsi nousi kajakista joka tapauksessa. Tosin kyllä kesä kuivaa minkä se kastaa, tuuli ja aurinko yhdistelmä kuivatti lapseni alta aikayksikön, vaihtovaatteet saivat jäädä kassiin. Neiti kun ei suostunut housujaan vaihtamaan pihalla vaan piti päästä naisten pukuhuoneeseen. Se taas oli lukossa ja avain isällä. Ennenkuin avain saatiin kajaakista kaivettua oli neiti jo kuiva.
6,8 kilometriä oli kuulema päivän matka. Hyvä niin. Tosin olisin mieluusti melonut hieman pidempään mutta kun neitiä hieman hirvitti niin teimme tällaisen retken tänään.
Värin ääri-ilmiöitä
4 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti