Toiveuusintaa

Vielä oli hellepäivä tänäänkin, joten töistä oli kiire kotiin. Mietin itsekseni olisinko ollut valmis jäämään ylitöihin, kiitän kaikkia suojelupyhimyksiä siitä ettei tänään tullut sitä tapaturma-puhelua juuri ennenkuin sain takaoven suljettua perässäni. Artemis taisi olla ylitöissä, ainakin mikäli uskomme muinaisia kreikkalaisia ja heitähän kuuluu uskoa.

Soitin matkanvarrelta kotiin, olin ajatellut että lähtisimme kaksistaan matkaan, mutta saimme seuraa. Siispä lähdimme koko poppoo vesille, kolmen kajakin voimin. Sää todellakin suosi, t-paita ja shortsit olivat ihan tarpeeksi, Persefone tarjosi kevättä kauneimmillaan, Okeanos oli piilottanut kivet vedenpinnan alle, Helios huolehti auringosta ja Aiolos oli pistänyt tuulet aisoihin. Siispä lähdimme laulellen merelle, valssin tahtiin kun on hauskaa meloa. Taisi Poseidonkin hymyillä meille, sen verran paljon nautimme kaikki tästä illasta. Yllättävää kyllä saimme olla lähes yksin vesillä, pari melojaa näimme, purjeveneen ja näitä fossiilista litkua käyttäviä.

Nuorin melojista päätti reittimme, joten kiersimme Moisön uudestaan, aaltoja ei tällä kertaa ollut kuin silloin kun joku vauhtihirmu poltti bensaa hurahtaessaan ohitsemme. Tytöt nauttivat näistä pehmeistä aalloista, Arielissa ne tuskin tuntuivat.

Jotta saisimme edes hieman vaihtelua edelliseen kiertomatkaan meloimme "sillan alta" seurakaverin rantaan. Pakkohan tyttöjen oli sitten heittää talviturkkinsakin, pulahtivat mereen hetkeksi uimaan. Ja minä sain hetken olla kipparina Arielissa, kapteeni kun nousi maihin. Käänsin Arielin ihan itse, totesin että ellen onnistu tulkoot lapset palastamaan mamman merihädästä. Osasin jopa "peruttaa", tosin peruutin suoraan kallioon, edessä istuessa oli ihan mahdotonta arvioida kajakkimme pituus, peräsinhän siinä osui. Yllättävää kyllä ei tullut yhtään kommenttia naisista ratissa, johtuikohan siitä ettei ollut rattia? Ja sitä peräsintäkin hallitaan takaosasta, olin siis ihan melani armoilla. Päivän reissuun meni lähes 3 tuntia, tosin aika osa siitä uimiseen.

Auringon laskiessa mereen meloimme takaisin Bredanille, on siinä vaan jotakin erityistä kun saa ihailla auringonlaskua.

Nyt Fantasos tuokoon kaikille kauniita unia, huomenna ehkä ehtisi ihan pienelle merimatkalle?