Alan hieman kyllästyä kun ei sitä vettä tule.
En nyt tarkoita että olisi pakko sataa kaatamalla, mutta pieni ripottelu öisin tekisi ihmeitä puutarhalleni. Tiistaina päätimme siis kipparin kanssa lähteä metsästämään vesisadetta!
Lähdimme Bredanilta kohti Bodötä ja heti alkumetreillä törmäsimme joutsenperheeseen. Pikkuiset pidettiin tiukasti järjestyksessä kun lähestyimme, herra kuitenkin oli päättänyt ettemme ansaitse kunnon varoitus-sihinää.
Joutsenperheessä oli selvästi yksi Muumifani, tuo kaulaan nostettu koriste tuo ehdottomasti Niiskuneidin mieleeni. Aika kaunis tuo valkoinen on vihreellä kaulakorulla koristeltuna.
Ja suoloinen oli tämä pikkuinenkin, joka sitten sai pienet sihinät aikaiseksi kun ei kiltisti pysynyt lauman kanssa vaan seikkaili omilla reiteillään.
Bodötein välissä törmäsimme taas kerran tähän "jalan lepuutajaan" Alan pikkuhiljaa epäillä että tuossa jalassa on jotakin vikaa kun tämä yksilö lähes poikkeuksetta ui toinen jalka selän päällä. Tai sitten se treenaa vasenta jalkaansa.
Jatkoimme kohti Malmkopplania ja aloin jo epäillä että olisi aika siirtää kamera piiloon.Selvästi sadepilviä taivaalla!
Kun meloimme Stora ja Lilla Herrön kohdilla saimme kuin saimmekin 5 tippaa vettä niskaamme. Ihailimme vesisateessa tukkasotkaa, ja pidimme sitten pienen jaloittelutauon Stora Herröössä. Ihmettelin outoa ääntä ja ehdin jo kysymään kipparilta kuulostaako ukkoselta ennen kuin pääsimme saarien välistä ihailemaan ruoppausta. Toivottavasti samalla avartavat hieman tuota kanavaa.
Jatkoimme loistavassa säässä kohti Medvastötä ja ihailimme Kajakuksen varoituskylttiä. Hymynhän se nostatti huulille.
Käänsimme kajakit vielä Vivastenien välistä ja sitten näin ne. En edes tiennyt että meillä on kunnia ihailla näitä täällä etelässä näin kesäisin, mutta näköjään ne kuuluvat nykyään myös etelän lintukantaan. Joutsenet! Pikaisen googlauksen avulla tiedänkin nyt että 40-luvun lopulla pareja oli kymmenkunta maasamme, nykyään 5000-7000. Aikamoinen parannus siis! Maailamssa pareja on noin 90000, joten aikamoinen harvinaisuus siis.
Kovin seurallisia kavereita nämä eivät olleet, vaan antoivat kunnon tyylinäytteen kun ottivat 100 m. pikapyrähdyksen vetten päällä. Siinä olisi Bolt jäänyt toiseksi!
Olisin voinut jäädä koko illaksi ihailemaan näiden keltanokkien tanssia, mutta annoimme niiden jäädä rauhassa uiskenetelmaan ja jatkoimme matkaamme kohti Pentalaa.
Kippari päätti vielä kokeilla pääsisimmekö erään sillan ali jota emme olleet veilä "vallanneet". Hieman tiukkaa teki mutta onnistuihan se. Taas yksi silta siis "kokoelmiimme"
Toisella puolella saimme sitten taas meloa kaislikossa, mutta sekin oli sen arvoista kun sain ihailla silkkiuikun poikasia iltauinnilla. Ne ovat niin suloisia!
Rouva silkkiuikko tosin oli sitä mieltä ettei hänen lapsiaan kuvailla ja koko perhe painui veden pinnan alle alta aikayksikön.
Bredanille palasimme ilta-auringon laskiessa ja sorsan ollessa iltapesulla. Kilometrejä oli mittarissa 20,3. Ihan kiva iltaretki siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti