Murtosella

Päätimme viedä uimarinkin vesille, joten osa kuvista on merkitty eri nimellä, älkää antako sen häiritä, kyseessä ei ole kirjoitusvirhe, eikä varhaisdementia. Neiti vaan lainasi äitinsä kameraa. Arielin keskireiässä kun ei niin hurjasti ole muutakaan tekemistä kuin kuvaaminen. 

Lähdimme siis kiertämään Murtosta viime tiistaina, tiistai kun on melontapäivä. Heti aluksi oli pakko ihailla suomenlummetta, sitä kun ei kovin paljon ole vastaan tullut muualla. 

Tavoitteena oli löytää järvellä pesivät joutsenpariskunnat, niitä pitäisi olla jopa kaksi. Joutsenia en nähnyt järven "toisessa päässä". Sen sijaan vastaan uiskenteli tällainen "ankka". Ei aavistustakaan mikä tämä voisi olla. Naaras kuitenkin lie kyseessä. 

Jatkoimme rantojen seuraamista ja olin jo sitä mieltä että näin joutsenet, mutta Kippari väitti että muistelin toissakesäistä pesimäpaikkaa ja näin harhoja. Sainpa vielä todistaa ettei näkökyvyssäni ollut vikaa, mutta jatkoimme kuitenkin matkaa kun ei kaislikossa ollut mitään. Lapsuuden maisemat olivat kovasti muuttuneet, metsien tilalla oli mökkiä mökin vieressä, mutta oli vielä niitäkin paikkoja joissa saimme ihailla koskematonta kalliomaisemaa. 

Kallioilla oli hurja kuhina kun varikset tappelivat löytämästään herkusta. Aika ällöttävä näkö meitä kohtasi kun vihdoinkin tajusimme mistä tappelivat. Se jääkööt varisten ja meidän väliseksi tiedoksi mistä riitelivät, mutta luonto on joskus kuitenkin armelias heikoimpia kohtaan ja raaka pienille. 

Koska järvi ei ole kovinkaan suuri, olimme alta aikayksikön järven toisessa päässä ja Kippari päätti että katsomme pääsisimmekö jokea pitkin edes hieman pidemmälle kuin viimeksi. 

Maisemat muuttuivat välittömästi mutarannoiksi. Puita ja risuja sentään rannoilla kasvoi, mutta liejun haju oli aika voimakas. 

Kovin monta kajakinmittaa emme päässeet melomaan kun vastassa oli jo tällainen maisema. Ilman raivaussahaa ei tästä menty, joten eikun peruutusvaihde päälle ja takaisin Murtoselle. 

Järvellä on hurjasti kaikenlaisia pörrääjiä. Jonkinlainen sudenkorento tämäkin, lajista ei mitään käsitystä. Samainen korentolaji on kuitenkin selvästi inspiroinut Disneyn väkeä. Tämäkin harjoitteli selvästi päästäkseen Evinruden tilalle seuraavaan Bernard ja Bianca elokuvaan.

Pienen kuvasutauon jälkeen jatkoimme taas melomista. Tavoitteena oli nähdä ne joutsenet!

Meloimme Koto- ja Karhusaaren välistä vastarannalle, tahdoin todistaa etten näe harhoja

Ja olivathan ne siellä samassa paikassa. Jopa Kippari ehti näkemään nuo arkajalat! Siellä ne ovat, molemmat, katsokaa kunnolla!

Ilta-auringon pikkuihiljaa laskiessa meloimme peilityynellä järvellä kohti "kotirantaa". Uimarimme totesi että hän oli ehtinyt unohtamaan miten ihanaa melominen voikaan olla, jopa keskireiässä istuminen siis kelpasi kun pääsi järvelle nauttimaan luonnon ihmeistä. 

Äkkiä sitä tottuu täydellisen hiljaisuuteen ja rauhaan. Hyvä ettemme kaataneet kajakkia kun säpsähdimme kaislikossa hypännyttä kalaa. Kyseessä lienee ollut hauen kokoinen elukka, säpsähdyksestämme päätellen Kippari epäili vähintäänkin sinivalasta.

Tällainenkin siivekäs tuli bongattua. Näyttää niin iloiselta ankalta, mutta eipä tämäkään itseään esitellyt. Arvauksia mikä olisi kyseessä?

Samainen lintu seisaallaan jos se helpottaa arvailua

Sudenkorennot olivat äärettömän uteliaalla tuulella ja kävivät ihmettelemässä Arielia ihan todenteolla, niitä sai jo hieman hätyytellä pois. 

7½ kilometriä saatiin mittariin kun kiertelimme järveä ees ja taas. Kuten totesin, ei kovinkaan suuri lätäkkö mutta ihan kaunista maisemaa tarjoaa.