Vielä on lunta maassa

Kesä on tullut!

Ainakin jos kesän merkki on pääskyset ja melonta. Olin sunnuntaina melontaleski kun mieheni painui Bredanille rakentamaan, tai ainakin viimeistelemään, uutta mukavuuslaitosta. Tullessaan kotiin hän raportoi että laiturit ovat vesillä ja Ariel kaipaa seuraa.

Pakkohan oli sitten tänään lähteä Arielia katsomaan, vaikka yritin kyllä keksiä kaikenlaisia tekosyitä sille miksi en ehtisi. Tuo kolmeasteinen vesi kun ei välttämättä ole ihan sieltä kaikkein inspiroivimmasta päästä. Mutta koska Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, on ehkä syytä tarttua melaan ennen kuin jäät palaavat!

Aurinko kuitenkin paistoi tänään ja moottoritie oli kuuma, joten eikun melomaan. Varsinkin kun kippari käski ottaa kameran matkaan mukaan, hän lupasi että näen lintuja. Tietysti näkisimme, sehän nyt on selvä asia, näkeehän variksia ihan kotipihassakin! No, vaikka näin sen variksenkin, niin onnistuin kyllä bongaamaan aika paljon muitakin lintuja. 

Ja pääsin toivottamaan tervetulleeksi takaisin myös joutsenpariskuntamme. Nähtäväksi jää mihin tekevät pesänsä, vielä eivät ainakaan sen paikkaa minulle paljastaneet. Vaikka pari muuta pesäntekopuuhissa olevaa näinkin. 

Muitakin "tuttuja" näimme. Yhden mökin pihalta kantautui taas tuttu haukunta, koirat olivat saapuneet saareen. Toinen niistä jaksoi jopa seurata kajakkejamme ihan koko rannan pituudelta. Mahtoi olla hauskaa puuhaa, häntä ainakin heilui siihen malliin!

Jatkoimme lintubongaustamme, koiria näkee kotonakin, ja lajeja todellakin riittii. Silmät kuitenkin etsivät haahkauroksia, ne kun kohta painuvat syvemmille vesille. Ja löytyihän niitäkin.  Vielä jaksoivat parveilla naaraidensa lähettyvillä.

Nokikanatkin olivat yllättävän uteliaita ja sain jopa ihailla niitäkin hetken.  

Melontasää oli aivan loistava, ja kun aurinko lämmitti lähes pilvettömältä taivaalta, eikä ympäriltä kuulunut kuin melojen loiske totesin että kyllä kannatti lähteä vesille. Tuo meriveden tuoksu on kerrassaan huumaava ja korvat lepäävät kun kerrankin on kaukana kaikesta melusaasteesta. Moottorivenekausi on selvästi vasta edessä.

Bodöklobbenilla osa porukasta piti pienen jaloittelutauon, me istuimme kipparin kanssa Arielissa nauttimassa ilta-auringosta. Samalla ihailin saaren taideteoksia. Mikä lie lintu on ollut inspiraation lähteenä? Joutsen?

Kalatiiroilla oli tänään muuten hurja kalaonni, näin useamman lentävän ohitsemme, nokassaan pikkuinen sintti. Toivottavasti myös rannoilla näkyvillä kalastajilla oli onnea matkassa. Ainakin hekin näyttivät nauttivan veden äärellä olemisesta. Ja jos siika tarttuisi onkeen, niin mikä sen loistavampaa?

Ilta-auringon värjätessä veden pronssiseksi kuivasimme Arielin ja pistimme takaisin odottamaan seuraavaa retkeä. Tänään tuli mittariin 11,2 km joka oli ihan riittävän paljon lihaksilleni.