Vitholmenilla kävelyllä

Päätimme saada pikkukipparinkin vesille.

Siispä suuntasimme Arielin ja Baloon voimin kohti Vitholmenia. Sää oli oikein kaunis eikä tuulikaan sekoitellut merenpintaa.

Tietysti Runebegin piti tulla juuri meloessamme, mutta menimme piiloon "ämmien" (Käringarna) taakse ja Baloo sai olla äidin tukevassa otteessa. Kun aallot olivat häipyneet tieltämme jatkoimme matkaamme saareen.

Ariel melottiin rantaan saakka, Baloo jäi vesille keikkumaan ja Kippari nosti prinsessan maihin ennenkuin Balookin pääsi rantaruohikolle lepäämään. Sen verran kivikkoinen ranta ettei Baloon evä välttämättä olisi tykännyt hyvää.

Minulla oli kamera matkassa mukana ettekä usko miten upea luontomme on myös näin kesäisin...
Kuviakin löytyy, mutta koska käyttämäni ohjelmat ovat pääkoneellamme, enkä osaa pienentää kuvia läppärilläni, niin lisäilen niitä tänne kun pääsen koneen ääreen. Mikäli muistan.

Tuo sammal oli oikeasti juuri niin pehmeää kuin miltä näyttikin, kuvassa esittelyssä melontatossuni:

Inhottavan paljon kuolleita lintuja oli saaressa, juttelin kaverini kanssa joka kertoi että minkki tekee pahaa jälkeä ja tappaa ihan tappamisen ilosta, joten hän epäili ettei sen pahemmasta espidemiasta kyse. Toivotaan niin, joukkokuolemat ovat aina inhottavia ja tuolla lähes joka saaressa oli eri mätänemisasteessa olevia raatoja. Minkin luoteesta toki tiesin, mutta se että näyttävät "ihan ehjiltä" minkin käsittelyn jälkeen oli minulle uutinen. 

Vaikka kesäihmiset valittvatkin "huonoa" kesää, niin en muista nähneeni viime kesänä tällaista väriloistoa ja sammaleita. Kaikki oli kuivaa ja ruskeaa. Tänä vuonna saa siis todellakin ihmetellä mitä kummallisimpia kasveja

Jopa lapset innostuivat ihmettelemään maisemia tarkemmin. Tuolla saaressa oli taatusti toistakymmentä sammal- ja jäkälälajia ja kun niitä tarkemmin katsoi niin taas sai mielikuvitus laukata. Uimarimme oli sitä mieltä että tämä on ihan satumaisemaa. 

Kotiin meloimme pienessä aallokossa. Prinsessalla oli mielipide tästä, mutta Baloo puski aaltojen läpi kuin vanha tekijä. Ja prinsessa pysyi kuivana ja pystyssä. Tosin kukaan ei edes olettanut hänen kaatuvan. Paitsi ehkä prinsessa itse. Tosin silloin hän olisi kaatunut, ihan kiusallaan.

Kotirannassa mittarissa kokonaista 2,6 km ja aikaa meni monta tuntia. Tosin suurin osa ajasta maissa, ei vesillä.