torstai 12. heinäkuuta 2012

Tiistaimelontaa

Kävin tiistaina heti aamusta Bredanilla katsomassa tyttöjen melontaa. Kevyt kesätihku kasteli lehteni, jota olin ajatellut lueskella aikani kuluksi ja tuuli pyöritteli uusinta kilpuriamme joka odotteli laiturilla. Kipparinsa kun oli päättänyt ettei pysy pystyssä skorpparillan. Voi kuinka väärässä tyttö olikaan. Istuin kuitenkin laiturilla, pidellen kajakkia aloillaanja manasin huonoa säätä, illallahan oli retki tiedossa. Jos oli tyttäreni väärässä skorpparistaan, se on kuulema ihana, niin niin oli äitinsä väärässä säästäkin.

Kun palasin illemmalla Bredanille oli sää, taas kerran, vallan mainio. Aurinko paistoi ja pieni tuulebvire näytti missä kohtaa kannattaisi varoa kiviä.

Lähdimme siis verkkaiseen tahtiin melomaan kohti Torr Lövötä. Päätimme käydä katsomassa miten joutsenenpoikaset jakselivat ja harrastimme viidakkomatkailua Lilla ja Stora Lövön kaislikon läpi. Emolla oli ainoastaan kaksi poikasta ja vaikutti kovin säikyltä. Viime viikolla poikasia oli vielä seitsemän, joten jotakin oli sattunut. Voi mamma ressukkaa. Jätimme hänet ja poikaset rauhaan ja jatkoimme kohti Torr Lövötä jossa oli tarkoitus pitää tauko.

Sainpahan sitten minäkin kastella melontatossuni kun kahlasin vedessä päästäkseni rantaan. Harmitti hieman etten kameraa ollut ottanut matkaan mukaan, maisemat ovat aika henkeä salpaavia saaristossamme.

Matkamme jatkui pienen jalottelutauon jälkeen kohti Miessaarta. Kun meloimme Iso Vasikkasaaren ohi oli kaverimme sitä mieltä että kaljatauko voisi olla paikallaan. En ole koskaan käynyt Gula Villanissa, voisihan siellä joskus käydä vaikkapa lounaalla. Nokkoskeitto olisi toinen juttu jota en ole kokeillut.

Koska kaljatauko jäi pitämättä, mm. siitä syystä että ilmoitin etten kyseistä tuotetta suostu juomaan, jakoimme kohti Skataholmenin siltaa. Kipparilla kun oli hurja tarve päästä katsomaan mahdummeko sillan ali. Mahtuihan siitä, uuteen tierumpuun minua ei sen sijaan olisi saanut millään. Se on pitkä ja kapea ja matala, oiken klaustrofobian kehittämistunneli.

Palasimme Bredanille ilta-auringon laskiessa. Mittariin oli kertynyt 15,6 km

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti