Keskiviikkonakin hyppäsimme Arieliin.
Kippari oli päättänyt että Kalvön olisi kiva kiertää, mutta sen verran tuuli etten minä suostunut tällaiseen projektiin. Sitäpaitsi perheessääme on hyppytauti nimeltä olkapääkipu. Melontani oli aika minimaalista, enimmäkseen ihailin maisemia.
Kiersimme Bockholmenin ja siirryimme takaisin Kitön suojiin. Tuuli oli oudon pyörivä, tuntui että meloimme jatkuvasti vastatuuleen. Kitön suojissa aallokko sentään oli siedettävää eli olematonta.
Kiersimme siis Hemisvikenissä ja ihmettelin lintujen vähyyttä. Siis oikeasti, tuolla oli käsittämättömän vähän lintuja. Ei kai ne minkit nyt niin tehokkaita ole?
Kauniita maisemia tuollakin oli.
Jatkoimme matkaamme Kitöön "ympäri", tarkoituksena hakea lapsi ja koira kotiin kaverin luota. Kippari painoi kauniisti vastatuuleen, mutta koska minua alkoi oikeasti kyllästyttää istuminen kajakissa ilman melanheilutusta ja koska aallokko oli aika reipasta ulkopuolella, päätin ettei se ollut oikea päivä tutustuttaa nuorinta koiristamme melonnan ihanuuteen.
Siispä herra meloi takaisin mökille ja vaihdoimme kulkuneuvoa.
Matkaa mittariin tuli tällaisella ees-taas ja vielä tuonne reissulla 12,3 km. Ei huonompi suoritus kipparilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti