Eilisestä menestyksestä innostuneena lähimme KK:n (kajakki koira) kanssa uudelle reissulle. Pikkukippari oli mukana Baloon kanssa, minikippari jäi mökille miettimään ulkoasuvalintojaan.

Aloitimme lähtemällä Vitholmeniin jaloittelemaan. KK ihmetteli metsämaisemaa ja jalotteli ihan miellään. Pieni paniikki iski siinä vaiheessa kun Ariel siirrettiin vesille. KKlla oli kyllä liivit päällä, mutta se ei ollut riittävä tae mukaanpääsystä. KK käveli veteen keskiaukon kohalle, aikamoinen saavutus koiralta joka ei vedestä liioin välitä, ja ynisi hiljaa. Luuli kai pikkuinen että mamma hylkää lähisaareen? KK nostettiin kyytiin ja matka jatkui kohti Rävholmenia.

Pikkuinen aallokko ulapalla oli, mutta KK selvisi mallikelpoisesti!

Risholmenissa oli seuraavan tauon paikka, mutta siellä inhottavat viholaiset (heh, opinhan mikä noiden inhotusten nimi on oikeasti) hyökkäsivät KKn kimppuun, joten tauko jäi lyhyeksi. Tassut mereen ja sitten kajakkiin.

Kotimatkalla kiersimme vielä Hattvalkarneiden välistä ennenkuin jatkoimme kohti sillanalitusta. Valitettavasti juuri siinä kohtaa oli aikamoinen veneliikenne ja pikkukippari oli hätää kärsimässä pikkuhetken ristiaallokossa. Hyvinhän hän kuitenkin selvisi. Katosimme vielä peilistä että väylä oli vapaana ennenkuin suunnistimme kotirantaa kohti. Aallokkokin loppui välittömästi kun pääsimme Kitön toiselle puolelle.

8 kilometriä. Tasan. Alan kyllästyä tasalukemiin!