keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Likapyykkiä

Eilen oli taas tiistai ja melontapäivä. Kerrankin pääsin töistä lähtemään ajoissa eikä ollut minkäänlaista kiirettä kotiin, ehdin jopa syömään ennen lähtöämme. Hyvä niin sillä kippari ajatukset selvästi sotkeentuivat läsnäolostani, eväät jäivät kotiin.

Lähdimme pienessä tuulessa liikkeelle ja seurasimme taas niitä hyvin tuttuja maisemia.
Katselin lähtiessämme aika aika likaisen näköisiä olivat pilvet taivaalla, sen siitä varmaankin saa kun valkoisia kauniita pilviä pidetään esillä päivästä toiseen? Ne likaantuvat! Ja kuten likapyykillä on tapana: äkkiä alkoivat likaiset pilvet lisääntymään, taivasta peittosi tasaisen harmaa likapyykkipilvikasa. Tylsää. Tosin, ehkä oli ihan hyvä että oli aurinko piilossa, nahkani ei oikein tahdo tykätä auringosta.

Miessaaren ja Pyöräsaaren välistä jatkoimme matkaa kohti Stora Ådholmenia. Tuuli teki pientä aallokkoa, mutta olin kerrankin pistänyt aukkopeitteen paikalleen lähtiessämme, joten roiskeet eivät häirinneet. Kiersimme myös Ådholms Långgrundetin, mikä oli linnuille pyhitetty ja se taas tarkoitti että maihinnousu oli kiellettyä. Voi kunpa sen voisi kieltää roskiltakin. Uskomatonta mitä kaikkea ihmiset heittävät mereen. Haahka (Somateria mollissima) naarailla oli ihania pieniä untuvikkoja perässään, pari taapersi "mammansa" jalanjäljissä kalliolla ja muutama uiskenteli aallokoissa. Kun pääsimme saaren toiselle puolelle olikin sitten vastassa kokonainen parvi haahkoja. Naaraat ympärillä ja pikkuiset keskellä. Herrathan ovat jo aikoja sitten häipyneet jonnekin. Eivät selvästikkään koe tarpeelliseksi puolustaa jälkikasvuaan. Tosin, eiköhän nuo mammat pärjänneet hienosti, joukossa on voimaa!

Kotimatkalle tulimme Iso-Vasikkasaaren ohi ja ihmettelin taas kerran saaressa olevaa "temppeliä". Onneksi google osaa lähes aina auttaa, joten nyt on sitten tuonkin kummajaisen arvoitus selvinnyt. Kyseessä on huvimaja joka jäljittelee Poseidonin temppeliä. Lisätietoa aiheesta saa täältä, ettei tarvitse googlea käyttää. Tosin Poseidonin temppeli lienee ollut raunioina jo vuosisatoja, miten sitten ovat osanneet jäljitellä sitä onkin mysteeri. No, saahan sitä tietysti arvailla kuinkas arvon jumaluus sitten täällä maan päällä asusteli, oma palatsinsa kun sijaitsi Aigeanmeren pohjassa. Tuskinpa hän sinne kotimaisia arkkitehteja kutsui?

Mutta sen verran Poseidon leppyi siitä että ihailin hänen temppeliänsä että kävi herättämässä Helioksen. Aurinko pilkisti esiin likapyykkipilvien takaa ja saimme tavalliseen tapaan meloa kotiin ilta-auringon säteiden lämmittäessä.

Bredanin edessä irtaannuimme retkikavereistamme ja meloimme tytärtämme vastaan, hän kun oli saapumassa soutuveneellä (aivan outo vehje, istutaan selkä menosuuntaan) kaverinsa luota. Oli pummaamassa kyytiä kotiin.

Rannassa olikin sitten aika katsoa matkamittaria. 16 kilometriä. Tasan! Olemme viimeaikoina näköjään satsanneet tasalukemiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti