Vaaleanpunaista ja purppuraa

Tiistai ja melontaa. Ja lomatkin on lomailtu, joten moottoritietäkin tuli ihmeteltyä.

Bredanilla oli hurjasti iloisia melojia lähössä reissuun, joten erkanimme heti "pitkämatkalaisiksi". Lähdimme melomaan Pentalan rantaa pitkin kohti Herrötä. Sää oli loistava, pieni tuulevire piti ihon viileänä ja aurinko huolehti siitä että olo oli kesäinen.

Juuri ennen Lilla ja Stora Herrön välistä salmea pidimme juomatauon. Ja varmaan ensimmäsitä kertaa sitten opiskeluaikojen näin korvamaneetteja! Kymmeniä pieniä maneetteja liukuivat vedenpinnan alla ja esittelivät vaaleanpunaisia C kirjaimiaan. Kyllä luontomme on täynnä mitä kummallisimpia ja toineen toistaan kauniimpia ihmeitä! Hetken ehdimme katselemaan meduusojen tanssia. Siellä nuo läpinäkyvät kaunokaiset pyörivät ja suurenivat ja pienenivät kun lipuivat ympärillämme. Vaaleanpunaiset Ct tanssivat silmiemme edessä ja ympärillä lillui läpinäkyvää geeliä. Voi kunpa noita voisi pitää kotona valaistussa akvaarioissa. Niin uskomattoman kauniita, varsinaisia satuolentoja. Jopa otusten nimi on jotenkin maaginen: Aurelia aurita

Kierrettyämme Herrön jatkoimme Herröklobbenin, Kaparklobbenin, Kaprenin ja Rövarenin ohi. Ulapalla olikin sitten kunnon ristiaallokkoa. Onneksi oli aukkopeite paikallaan sillä meri ei tyytynyt antamaan pientä pusua vaan vaatimalla vaati päästä halamaan kunnolla. Syliinhän siinä sitten lopulta tultiin. Aukkopeitteen päälle kehittyi pienempi meri jota en ihan hetkessä ehtinyt häätämään, sen verran aallot keinuttivat. Voi kunpa siinä olisi ollut oma pikku meduusa minulle, tosin eipä sitäkään olisi ehtinyt ihmettelemään. Meri kiersi kun vatsatautisen masu. Eivät tienneet aalllot minne olivat menossa vai olivatkohan jo mahdollisesti tulossa. Ariel ei kuitenkaan ollut mitenkään tilanteesta stressaantunut, puski onnellisena kuin Pikku-Veturi eteenpäin ja keinui välillä aallon huipulla, välillä laaksossa. Aikamoista vuoristorataa kun katseli melontakavereita. Milloin istuivat meressä mela kädessään, milloin kajakeissaan. Kajakit kun hävisivät tehokkaasti aaltojen väliin.

Joulu on selvästi muuten tulossa. Lumiukko oli mennyt uimaan ja jakautunut palloiksi matkan varrella. Tai sitten jättiläiset leikkivät lumisotaa. Meressä kellui kolme jättikokoista lumipalloa. Onhan se tietysti mahdollista että nuo olivat tylsiä valkoisia poijuja, mutta miksi niitä olisi kolme keskellä merta? Kyllä tuo lumiukko on todennäköisempää. Ehdottomasti. Kun joulukin on tulossa!

Pääsimme ennenpitkään Långgrunetin taakse piiloon aallokkoa ja otimme rauhallisemmin että ehdin ihmettelemään lintuja. Maihinnousu olisi ollut taas sallituua kun elokuu tuli, mutta jotenkin tuo lokkien, valkoposkihanhien ja joutsenien valtaama luoto nyt ei oikein inspiroinut, en usko että edes kumisaappaat jalassa olisin tuonne tahtonut. Sen sijaan linnut olivat ihania. Lokinpoikaset olivat jo aika isoja, mutta edelleen aivan kirjavia. Jotenkin tuli Legenda Suojelijoista elokuva mieleeni kun poikaset lentelivät ympärillämme. Kävimme sen aikoinaan tyttöjen kanssa katsomassa 3D:nä (makupala täältä). Valkoposkihanhien poikaset olivat jo lähes aikuisten näköisiä, mutta joutsenpariskunnalla oli minusta aika pieni poikanen. Ja yksi ainut. Tosin nuo vanhemmat eivät kyllä olleet ihan fiksuja. Painuivat molemmat karkuun kun Ariel lähestyi ja jättivät pikkuisen pärjäämään yksin saaresta heidän peräänsä vesille. Voi pientä. Ensi se kompuroi hiekalla ja sitten ui minkä räpylöistä lähti kun yritii ehtiä vanhempiensa matkaan. Oli kuin pienenpieni siipiratasalus kun jalat meloivat molemmin puolin pientä ruumista. Olisin tuonkin voinut adoptoida ja tuoda kotiini jos olisi sallittua.

Meloimme Tvihjälpin ohi kohti Bredania. Ilta-aurinko melkein petti minut. Hamnkopplanin kohdalla aurinko päätti päättää retkensä ja mennä pilven taakse piiloon, mutta Bredvikenin avautuessa silmiemme eteen se päivänsäde viimeinen piti huolen siitä että tunsin itseni tervetulleeksi kotiin. Säteet värjäsivät pilvet vaalean purppuralla. Kaikkien ihmeien lisäksi pääsin siis vielä ihmettelemään iltataivastakin.
Alan muuten kohta kuulkaas kyllästyä näihin tasalukuihin: 17 km