Sommarö runt

Tänään oli Sommarö runt (Suvisaaristo ympäri) päivä, ja vaikka taivas oli keskimääräistä rumempi oli matkaan lähdettävä.

Vanhempi neideistä päätti meloa lyhyemmän reitin ja sai seuraakin, joten Ariel miehistöineen ilmoitettiin pitkälle reitille. Pikkukippari oli saanut melonnasta tarpeeksi leirillään, joten hänellä oli kuulema melontavapaa viikonloppu. Asia selvä.

Alkuvalmistelut ja kajakkien kanto kuitenkin vei hieman aikaa, pääsimme matkaan noin 10 minuttia myöhässä.
Eipä se nyt haitannut, reitti kun oli suhteellisen tuttu.

Meri oli selvästi hieman levottomalla tuulella ja tuulet sekoittivat olematonta kampaustani.

Kiersimme Ramsön ja Bergön. Bergössä Norjan lippu oli puolitangossa. Se pysähti. Yleensä en näe mitään kaunista muissa kuin siniristilipussa, mutta tänään tuo Norjan lippu puolitangossa oli äärettömän kaunis ja liikuttava. En ymmärrä miten uhrien vanhemmat ovat voineet tähänkin päivään herätä. Järkyttävää!

Jatkoimme matkaa ja meri päätti antaa muutaman pikkuisen pusun matkalla, pari aaltoa syöksyivät syliini halailemaan. Vesi tosin oli niin lämmintä ettei väliä, mutta nuo läpimärät housut kotimatkalla olivat hieman epämiellyttävät. Kippari kun oli jättänyt vaihtovaatteemme kotiin.

Kotiin jäänneistä tavaroita puheen ollen: malontahanskani! Nyt on rakkulat, puhjenneet sellaiset, molemmissa peukaloissa. Auts. Tällaista se kiire tuottaa.

Vaikka jäimmekin viimeiseksi, annettuamme 10 min etumatkaa muille ja melottuamme vielä pidemmän kaavan mukaan kun kippari ei uskonut minua vaan kiersi vielä Kutukarin, niin sain sentään ensimmäisen Sommarö runt diplomini. Olen ylpeä.

14, 3 kilometriä. Päästinpähän eroon tasaluvuista!