Syy blogin hiljaiseloon on moottorimatkailu. Teimme pikaisen ajomatkan halki Tanskanmaan ja käväisimme Saksassa, Ruotissa ja Norjassakin. Ariel oli kuitenkin kotona. Lapsemme reippaina melojina lähtivät suoraan Turun kauniista kaupungista, jonne laiva meidät toi, melontaleirille.
Lähdimme sitten toissapäivänä viemään tytöille puhtaita vaatteita ja samalla päätimme päästää Arielin uiskentelemaan. Lähdimme siis jokiretkelle Kisakalliosta.
Sää oli liiankin hyvä, trooppinen kuumuus ja helle eivät oikein sovi tälliaselle vannoutuneelle talvifanille.
Väänteenjoelle meno vaati taas sulun käyttöä. Sulku oli käsipelillä toimiva, joten reippaina ihmisinä nostimme Arielin "kainaloon" ja kävelimme toiselle puolelle.
Joki oli pienoinen pettymys. Leveä kuin mikä ja hurjasti asutusta ympärillä. Ei siis juurikaan mitään kummallisuuksia bongattavaksi eikä oikein sitä jokimelontafiilistäkään.
Eväät söimme keskellä järveä, istumalla pontooni hyppylaiturilla. Tai mitä ne järvillä, rantojen ulkopuolella kelluvat lautat sitten ovatkaan.
Kotimatkalla kävimme ihailemassa ykköstien siltaa, sitä kun en ole koskaan katsellut järveltä päin, aina vaan ihaillut järveä moottoritieltä. Täytyy tunnustaa että kauniimpi se järvi on kuin tuo silta.
Täys ventti eli 21 km. Tasan, kuten nykyään harrastamme.
Värin ääri-ilmiöitä
4 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti