Tyttären vanavedessä

Sunnuntaina oli huomattavasti kauniimpi sää, joten päätimme tehdä pienen lenkin aamupäivällä.

Vanhempi otettiin matkaan mukaan ja neiti sai päättää reittimme. Aloitimme melomalla Bockholmenin ympäri. Sää oli aivan loistava ja meri aivan tyyni. Kun pääsimme ulapalle oli pienen pientä aallokkoa josta neiti innostui. Kun vielä harvakseltaan meni moottoriveneitä ohitsemme oli päivä täydellinen: aallokkoa.

Jatkoimme Vitholmenin ohi, mutta kun vesi hieman villiintyi niin neiti päätti että pysymme saarien suojassa. Siispä tottelimme ja meloimme hitaasti nauttien maisemista. Neiti olisi mennyt maihinkin, mutta tylsä äiti ei jaksanut miettiä miten nousisi kajakista polvea kiusaamatta, joten maihinmeno jäi toiseen kertaan.

Linnut ovat selvästi aika pitkälti vielä pesissään, joten kovin paljon bongauksia emme tehneet. Sen sijaan Runeberg puksutti ohitsemme, joten saimme ihailla sitä aika läheltä. Jatkoimme Ådholmenin ohi ja meloimme sieltä sitten kotiinpäin. Omassa rannassa olikin sitten päivän hauskin hetki: valkoposkihanhet olivat uittamassa kahta poikuetta, ikäeroa oli untuvikoilla sen verran että selvästi näki kokoerot poikueiden välillä. Suosikki poikasellamme oli valkoinen täplä naamassa kun kaikki muut olivat harmaita. Luoja että olivat söpöjä, kuten kaikki "pennut" tuppaavat olemaan.

Vaikka tuntui että meloimme kunnolla ei matkaa tullut kuin kilometrin verran enenmmän verrattuna lauantain retkeen: 6,4 kilometriä siis