Vietimme juhannusta Tuohikotissa ja torstaina lähdimme siis töitten jälkeen testaamaan toimiiko Mats kunnolla. Katolle nousivat Arielin lisäksi Baloo ja vielä toistaiseksi nimetön punaisemme. Tai siis nimetön oli Charlie, mutta kun pitäisi nyt sitten Disney hahmojen mukaan nimetä aakkosjärjestyksessä enkä keksi yhtään Charlieta.
Mats selvisi hienosti urakastaan ja lauantaina lähdimme kokeilemaan miten kajakit liukuvat järvivedessä. Saimme jopa pikkuisen mukaamme, joskin neiti valitteli Baloon korkeutta ja olisi tahtonut sittenkin "oman" Chipinsä mukaan. No, hankala asialle oli mitään tehdä keskellä järveä toistasataa kilometriä kotoota.
Kovasti oli järvi taas pienentynyt kun kaislikko ja ruohot valtaavat rantoja. Joetkin ovat niin tukossa ettei kajakillakaan ole niihin menemistä.
Tosin, eipä niissä olisi ollut mitään nähtävää, sen verran kovaäänisesti jääprinsessamme ilmoitti mielipiteensä kajakistaan. Siinä ehtivät linnutkin paeta paikalta.
Keikalle tuli pituutta 5 kilometriä, kuten sanottu, pieneksi on järvi kutistunut. Nimestään huolimatta. Suurta ei Suuri Murtonen ole nähnytkään.
Värin ääri-ilmiöitä
4 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti