Sää oli loistava! Peilityyntä, taas kerran, ja t-paidalla pärjäsi loistavasti.
Lähdimme kohti Isoa ja Pientä Lehtisaarta, meloimme niiden välistä ja nyt jouduin jo toteamaan: vettä oli todella niukasti meressä. Paikoitellen jo tunsin miten Arielin pohja antoi periksi kun yritimme jotenkin meloa eteenpäin kun vettä oli se 5 senttiä. Mieli teki työntää kädet pohjaan ja kauhoa eteenpäin käsipohjaa. No, sainpahan ihailla kaloja läheltä, eipä sitä vettä niillekään ollut tuon enempää saarien välissä.
Lyhyen puskemisen jälkeen pääsimme takaisin hieman syvemmille vesille ja Arielin pohjakin puhdistui mudasta.
Lähdimme kohti Torra Lövötä, tai Torr Lövötä, en oikein tiedä kumpi versio on se oikea. Pidimme pienen tauon, ilta-auringon loistaessa ja ihmettelimme kallioilla kasvavaa merikasvillisuutta. Maihin emme jaksaneet nousta, olihan tuonkin saaren kätköt jo katsottu.
Leuto tuuli nosti meren tuoksun sieraimiin, se voitti mennen tullen Lehtisaarten välissä nenään tunkeutuneen pohjamudan lemun.
Koska sää oli aivan loistava, kiersimme vielä Stora Ådholmenin ja kaikki kivikot siinä ympärillä. En ole oikein koskaan tannut miten paljon niitä kiviä onkaan meidän melontavesillämme. Ja mitkäköhän piileskelivät nyt siellä pinnan alla?
Kotiin tulimme Julholmenin, on ihan pakko käyttää tuota ruotsinkielistä nimeä sillä Pyöräsaari ei ole ollenkaan yhtä hauska nimi minusta, ja Miessaaren välistä. Kutukarin ohi ja takaisin Bredanille. Mittariin saimme 16,5 kilometriä.
Kuvan lainaan toissaviikkoiselta retkeltä. Samat maisemat ja olisikohan ollut sama harmaahaikarakin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti