Sunnuntaina kävimme melomassa Knapperskäriin. Viime aikoina onkin sillä saarella tullut käytyä, taas kerran: geokätköilyn merkeissä.
Bradanilta lähtiessä oli peilityyntä ja joutsenilla oli joku pienimuotoinen kokoontuminen.
Saimme niskaamme oikein kunnon sadekuuron, oletteko koskaan kuulleet kun vesi ropisee vettä vasten? Musiikkia korville kun vesipisarat pomppivat merenpinnasta. Ja niin kaunista katseltavaa.
Ihan kevyt kesäsade tuo ei ollut ja muutenkin ilmassa on jo syksyn haikeutta. Luonto menee lepotilaan, saadakseen taas keväällä herätä henkiin. Knapperskärin ranta oli jo paksun levämaton peitossa.
Perillä saimme pistää kamat hetkeksi kuivumaan, sen verran kastuimme.
Eväiden jälkeen saimmekin todeta että sää suosi melontaa, joten emme lähteneetkään suoraan takaisin Bredanille vaan jatkoimme matkaamme kohti Westendiä.
Meloimma Stora Lövön ja Sumparenin välistä
Aivan käsittämättäöman ihania maisemia, keskellä suurkaupunkia, tai no, ainakin keskellä Espoota.
Sillä aikaa kun muut kätköilivät me ihailimme maisemia.
Koska vesi oli matalalla päätimme vielä tulla Skataholmantien alta, sen verran matalalla tuo silta että ihan joka päivä tuosta ei alta mennä.
22,1 km, suunnitellun n. 10 sijaan. Auringolla on ihmeellinen voima.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti