tiistai 25. elokuuta 2015

Lisää kätköjä

Oltuani todella reipas edellisellä geomelontaretkellä, oli Kippari luvannut että seuraava retki tehtäisiin loistavassa säässä ja maisemista nauttien. Siispä lähdimme etsimään lisää kätköjä!

Ihan hullua tämä kätköily ei ole, sillä tuleepa ihmeteltyä todella upeita paikkoja. Kuten esimerkiksi Pentalassa olevaa Saaristomuseota. 


Ranta-aitan ruokokatto on tehty vuonna 2008 ja se on kestänyt talvet ja kesät loistavasti. Uskomatonta käsityötä, todella hienoa että tällaistakin edelleen tehdään ja vanhoja rakennuksia kunnostetaan. 


Jatkoimme Pentalasta Medvastöhön ja lähdimme jalan etsimään yhtä kätköä. Matkalla törmäsin aikamoiseen rakennelmaan jota ihminen ei ollut tehnyt. Onkohan tämä muurahaisten pilvenpiirtäjä? Ainakin ovat tuulelta ja tuiskulta suojassa.


Valitettavasti en tajunnut pistää ihmistä seisomaan tämän männyn juureen. Aika pieneksi sitä itsensä tunsi tuon rinnalla, tuo alin oksa on parin metrin korkeudessa.


Pieni pihlaja oli hakenut turvaa männystä. Saa nähdä miten männyn käy jos pihlaja lähtee kunnolla kasvamaan.



Jatkoimme matkaa kunnon risukasaan, mutta uskomatonta kyllä: kuuset olivatkin suorissa riveissä ja metsässä pystyi liikkumaan lähes ongelmitta.


Vain hobitit puuttuivat, en tiedä mitä lannoitetta tuolla on käytetty mutta puut olivat ihan käsittämättömän kokoisia. Ja valo joka tuolta ylhäältä jostakin siivilöityi maahan oli todellakin kultaista. Uskomaton paikka jolle ei mitkään kuvat tekisi oikeutta. Tuo on koettava ilta-auringossa!


Jatkoimme matkaamme kotiin pitkin Pentalan toista rantaa ja kohtasimme suhteellisen harvinaisen näyn. En ainakaan minä muista nähneeni koskaan mökkirannassa helikopteria. Muutenkin kulkuvälineet olivat hiemn nopeampia kuin kajakit tuolla mökillä. 


Koska minulle oli luvattu hyvää melontakeliä sain sitten nauttia värien leikistä kun ilta-aurinko pisti parastaan. 

Meri muuttui turkoosiksi ja lämpötila lähenteli välimeren kevätiltoja. Tällaisesta illoista ei usein täällä nautita, joten pakkohan tätä oli hetki kummastella.


15,2 kilometriä meloen aivan loistavassa säässä ja upeissa paikoissakin tuli käytyä. Kävelykilometreistä ei aavistustakaan, mutta niistähän ei pidetä kirjaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti