keskiviikko 5. elokuuta 2015

Gåsgrundet

Palataan ajassa taaksepäin reilu viikko... 

Kävimme tiistaimelonnassa pitkästä aikaa kun sääkin oli taas siedettävää. Vesi on edelleen korkealla, joten nämä kumartelevat hanhet olivat ihan tarpeellisia. Ne kun eivät seiso pohjalla harjoittelemassa joogaliikkeitään vaan kiven päällä. Äärettömän ystävällistä merkitä nuo kivet kunnolla. Tosin tämä kivi on aika hyvin Kipparilla tiedossa.


Pitkästä aikaa näimme merimetson ja vaikka Kippari ei niistä pidäkään oli tämä patsaana istuva minusta aika upea ilmestys. 


Pieni lokinpoikanen oli selvästikin eksynyt merelle. Lintu vaikutti väsyneeltä, eikä lähettyvillä näkynyt minkäänlaisia lokkeja. Mieli olisi tehnyt ojentaa mela ja napata pikkuinen kyytiin, mutta koska poikanen ei vaikuttanut loukkaantuneelta, en oikein voinut keksiä syytä stressata sitä ottamalla kiinni kun toinen niin määrätietoisesti, joskin väsähtäneenä, ui kohti läheistä kalliota. Toivottavasti pieni hengähdystauko toi uusia voimia ja toivottavasti jostakin ilmestyi lokkeja suojaamaan pienokaista. Luonto on joskus aika armoton. 


Jatkoimme kohti Lövötä. Ruoppaamisen jäljiltä alue oli jonkinverran menettänyt taianomaisuuttaan, mutta tarpeeseen ruoppaus kyllä on tullut. Ainakin tuosta mahtui nyt paremmin menemään. 


Harmaahaikaroitakin ehdin ihailemaan kun pidimme pienen juomatauon ennen kuin jatkoimme matkaamme. 


Sinisorsan mielestä olisimme voineet pitää pidemmänkin tauon, rouva selvästi häiriintyi kun pienempi armaada kajakkeja lähestyi. 


Merimetsoja nähtin enemmänkin. Ja tämä ihmeenvärinen haahka (?) joka tuntui ärsyyntyvän merimetson läsnäolosta. Emme jääneet kuuntelemaan sananvaihtoa, mutta jokin asia painoi pahasti mieltä äänestä päätellen. 


Tiiran poikasella ei sen sijaan ollut mitään asiaa vaan istui hiljaa kivellä odottamassa jotakin. 


Gåsgrund (Hanhikari, hyvin vapaasti suomennettuna) oli tällä kertaa nimensä veroinen. Valkoposkihanhet nauttivat saaren kauneudesta, kuten mekin. Pidimme pienen jalottelutauon saarella


Kävelimme saaren toiselle puolelle, maisemat ovat lumoavan kauniit. 


Minä sentään ehdin napsimaan kuvan saaren uskomattomasta kukkaloistosta. Nämä luonnon värikkäät taideteokset saavat niin hyvälle tuulelle!


13 km tuli melottua. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti