Olen aurinkoisessa Naantalissa, emmekä päässeet melomaan tiistaina. Onneksi blogi on pahasti vaiheessa, joten voin viihdyttää teitä viikon vanhoilla jutuilla
Sää oli viikko sitten loistava, kuten tavallisesti.
Otimme suunnaksi Rysäkarin, siellä kun emme olleet käyneet aiemmin Kipparin kanssa, niin maisematkin olivat hieman erilaiset. Minä kuitenkin tapani mukaan halusin kuvata lintuja, joten Kippari kierrätti minua lintuhavaintojen mukaan siellä täällä matkalla kohti vanhaa armeijasaarta. Silkkiuikon poikaset olivat jo suhteellisen isoja, pieniä untuvapalloja ei tähän aikaan vuodesta saa ihailla.
Eivätkä vanhemmatkaan juurikaan välitä pienokaisistaan, touhusivat ihan omiaan
Kippari bongaili kiviä sillä aikaa kun minä kuvasin, minähän tunnetusti luotan siihen että 5 metriä selkäni takana on yhtä esteetön näkymä siihen mitä Arielin nokan alla mahdollisesti sattuu olemaan.
Olenkin kertonut että Kippari ei pahemmin välitä merimetsoista, mutta tänä kesänä hän on muutaman kerran kommentoinut ettei niitä ole näkynyt. Nyt sai Kipparikin ihailla niitä. Toivottavasti niitä oli riittävästi, tuossa pieni murto-osa kuvassa. Karkea arvio oli kolmisen sataa merimetsoa yhdellä luodolla.
Valkopostihanhetkin liittyivät massamuuttohysteriaan, taivas oli hetkellisesti ihan mustana kun linnut liitelivät nokkamme edessä.
Rysäkari oli yllättävän nopeasti edessämme. Saaren omistaja väitti omistavansa vesialueetkin, hän onkin näköjään aikamoinen omistaja. Kiersimme nyt kuitenkin saaren meloen, vaikkakin merivesikin oli yksityisomistuksessa.
Armeijan jättämät jäljet näkyivät vielä saaressa.
Koska aurinko oli jo laskemassa lähdimme Bredanille päin.
Samalla kun taivas alkoi pikkuhiljaa punertaa, nousi mereltä sumu joka peitti saaret näkyvistä yllättävän nopeasti.
Montaa minuuttia ei mennyt kun Kytö jo hävisi kokonaan horisontista ja metsäkin peittyi usvaan.
Taivas kuitenkin pysyi näkyvissä ja tarjosi aivan käsittämättömän kauniin väri- ja valoesityksen. Hyvä että ehdin melomaan kun piti ihailla taivasta. Oranssi tuokio
Viimeinenkin päivänsäde häipyi ja meloimme Bredanille joutsenperheen kanssa.
18,8 km näytti mittari kun pääsimme laiturin viereen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti