Lauantaina sää oli aivan loistava. Kipparin teki mieli vesille. Olin istunut koko päivän luennoilla, joten istuminen ei ihan inspiroinut, mutta ulkoilma tekisi hyvää tunkkaisen luentosalin jälkeen.
Ariel nostettiin vesille ja lähdimme melomaan kohti Kirkkonummea ja Långvikeniä.
Huomaa että linnustuskausi on alkanut, lintuja ei juurikaan ollut näkyvissä. Sen sijaan sai ihailla kaikenlaisia muovilintusia jotka uiskentelivat kaislikoissa.
Syksy on jo edennyt pitkälle. Sen näkee kaislikon väreissä ja tuntee tuoksuissa. Meri haisee mädäntyvältä rakkolevältä, selvä syksyn tuoksu. Puissa ja pensaissakin alkaa olla kellertäviä ja jopa punertavia sävyjä. Kaunista ja samalla hieman haikeaa. Luonto selvästi jo kerää voimia seuraavaa kevättä ja uutta elämää varten.
Kipparilta taisi hieman ajantaju pettää, tai sitten hän vaan nauttii yömelonnasta, aika pimeä oli kun palasimme Bredanille. Mutta kuu oli upea, vaikka ei kiviä nähnyt. Onneksi tiesimme mistä ne löytyy.
20,6 kilometriä tuli melottua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti