Hyvää Äitienpäivää

Eilisen harjoittelun jälkeen oli ihan pakko taas päästä vesille. Varsinkin kun ulkolämpömittari lähenteli 15 astetta. Ja koska olimme luvanneet mennä Äitienpäivä-kahville vasta formuloiden jälkeen oli koko aamupäivä varattu melonnalle.

Tuuli oli tänään hieman voimakkaampi kuin eilen, joten päätimme tehdä pikkulenkin Svinön ympäri. Niinhän se matka alkoikin, mutta koska meri oli hyvin rauhallisella päällä eikä aaltojakaan juurikaan ollut, suunnitelma muuttui matkan varrella.

Loistavasta säästä huolimatta taisi juhlapäivä vähentää merellä viihtyviä, purjeveneetkin olivat lähinnä moottorilla käyviä tänään, oli varmaan kiire kippareilla juhlimaan? Matasaaren kohdalla päätimme käydä katsomassa pääsisikö sillan ali, vettä kun edelleen oli hieman vähänlaisesti meressä. Matkan varrella näimme jo kyhmyjoutsenen pesässään, siitä se taas alkaa, rumien ankanpoikasten tuotanto siis. Näimme myös linnun jota kävelevä lintukirjani ei tunnistanut. Kunhan saan kuvat ladattua pistän teidät töihin, pitäähän minun saada tietää mitä olen nähnyt!

Sillan ali pääsi kuin pääsikin, kiersimme siis Matasaaren ihan kunnolla, hauskaa nähdä saari veden puolelta, muutenhan tuon saaren jokainen kivi lienee tutkittu. Aika monta kesää tuli oltua leireillä siellä. Ja löytyiän se elämäni mieskin saaresta. Finnoon venesataman kodalla näimmekin sitten todella oudon linnun laskeutuvat: vesitaso tipahti taivaalta mereen. Täytyy sanoa että katselen kyllä mielummin joutsenen kömpelöä laskeutumista kuin tuota fossiilisia polttoaineita käyttävää metallipurkkia.

Pirisaaren kohdalla aloin miettiä jokakeväistä koirankakkakeskustelua. Onkohan joku näistä ihmisistä käyneet katsomassa ulkoluotojamme. Jokatoisen kiven päällä oli hurjia kakkakasoja ja lupaan ettei yksikään koira, ei edes pienenpieni chihuahua pysty ulostamaan niin pienen kiven päälle. Puhumattakaan että jaksaisi uida kiven luokse tehdäkseen tarpeensa. Sen sijaan valkoposkihanhet (Branta leucopsis) laidunsivat Pirisaaressa, joten jäljet taisivat johtaa sinne eivätkä sylttytehtaalle. Outo sananonta muuten, piti oikein selvittää sanonnan tausta. Aika ällöttävä tarina: http://fi.wikipedia.org/wiki/Tattarisuon_tapaus.

Svinö-runt matkamme venyi 11,3 km pituiseksi. Ja kotiin ehdimme ajoissa, kippari sai katsella kehää kiertäviä autojaan. Huomenna herra lähteekin katselemaan lämpimämpiä vesiä etelä Espanjaan, joten blogia ei varmaan päivitetä muutamaan päivään. Yksinhuoltajaäisti kun ajelee autollaan ympäri Espoota, onneksi auto on edelleen yhtä ihana, ilokseenhan sitä ajaa.