maanantai 7. heinäkuuta 2014

Kaukana

Pari viikkoa sitten kävimme tiistaimelonnassa. Sää oli aivan uskomaton, ei juurikaan tuullut ja merivesi leikki peiliä. 


Silkkiuikkujen poikanen oli selvästi kuoriutunut. Tai poikaset, mutta en ainakaan nähnyt kuin yhden pään kurkkivan tuolta isin reppuselästä. 


Hyvin nuo piilottavat pikkuisensa, kun tietää että poikanen on tuolla, niin kyllä sen hahmottaa, mutta ei siitä kyllä kovin paljoa näy. 


Lähdimme melomaan kohti Rysäkaria, vaikka se ei lempipaikkojani olekaan. Meriharakat sen sijaan ovat aika suloisia. 


Meri oli todellakin peilityyni, joten Rysäkari oli ihan mahdollinen kohde siinä mielessä, ei pelkoakaan että joutuisi hyytävään veteen uimaan aallokon takia. 


Tällä merimetsolla oli joku tanssituokio meneillään. Mitä se yritti pelotella jäi mysteeriksi, ehkäpä se todellakin vain tanssi? Merimetsot ovat selvästi vähentyneet melontereittiemme alueella. Muutama kesä sitten niitä näkyi järjettömät määrät.


Haahkoilla oli joku kiihdytysajokilpailu meneillään, kannustusjoukot tosin katselivat toiseen suuntaan. Poikaset oli visusti piilotettu, luultavasti tuonne toiselle puolelle koska nämä kiihdytyskisat ajettiin toiseen suuntaan. 


Koska Rysäkarin eteläpuolellakaan ei juurikaan ollut aallokkoa päätimme käydä paikassa jossa en ole aiemmin ollut: Koirasaareessa. Laivojakaan ei näkynyt, joten taukopaikaksi valittiin sitten äänestyksen jälkeen Koirasaari, Rysäkarille kun ei ole menemistä. 


Saaren rannat olivat kauniisti muotoutuneet vuosien saatossa meren aaltojen toimesta. 


Ja oli saareen pieni "järvikin" muodostunut. 


Merivesi on muuten edelleen hyvin kirkasta, kylä alkukesä on selvästi hidastanut syanobakteerien kasvua


Pikkuinen lokinpoikanen oli iltauinnilla kun lähdimme melomaan takaisinpäin. Uskomattoman matalana nuo uivat, tuskin pystyy erottamaan merenpinnasta, mikä lienee tarkoituskin. 


Tiira seuraili menoamme rannalta, seuranaan joku lintu.


Lokit huhuilivat lapsukaistaan, miksi eivät lähteneet hyökkäilemään jäi minulle mysteeriksi, hieman välinpitämätöntä meininkiä. Toki olin kiitollinen etteivät pommitelleet meitä, mutta syytä olisi ehkä ollut?


Kovin kaukana emme nimittäin olleet lapsukaisesta, joka ei kuitenkaan, onneksi, välittänyt meistä vaan ihmetteli kajakkeja kaikessa rauhassa. 


Otimme uudestaan suunnaksi Rysäkarin ja jatkoimme länsipuolelta kohti Bredania


Aurinko oli jo laskemassa, mutta kesäisinhän valoa riittää joten kiire meille ei tullut. 


Bredanilla mittari näytti 20,2 km.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti