Kippari on jo viettänyt "muutamia" tunteja Bredanilla toisten reippaiden kanssa, joten kyllä minun nyt sitten kelpasi hypätä Arieliin uudelta, matalalata laiturilta!
Uusien "tiukkojen" sääntöjen seurauksena olimme vesillä jo kello 18 nauttimassa lähes peilityynestä Bredanista. Harmaahaikarakin oli eksynyt Bredanille, tosin se ei pahemmin välittänyt melojista vaan lähti matkaan sekin.
Heti Bosundin jälkeen törmäsimme tällaiseen näkyyn. Merimetso? Ainakin niitä näkyi enemmänkin ulompana, mutta tämä jäi kyllä tunnistamatta.
Jos joku osaa auttaa, niin tässä vielä epätarkka kuva päästä joka nousi pintaan.
Marenissa oli punasotkilla joku kilpailutilanne meneillään. 2 koirasta, yksi naaras. Siinä on jo jonkinlaiselle sodalle hyvät lähtöasetelmat. Sodasta ei kuitenkaan ollut vielä merkkiäkään, päinvastoin, ilta-auringon loistaessa ei voinut kun antaa aisteille vapaa pääsy kaikkeen ihanaan mitä ympärillä oli. Koivuissa oli pienet, vaaleanvihreät, hennot lehdet, joita tuuli hieman värisytti. Samalla useat eri lintulajit ääntelivät mitä erilaisin äänin. Ja tuuli nostatti raikkaan meri-ilman nenäonteloiden puhdistajaksi. Siinä sai siitepölyt kyytiä.
Jäimme hetkeksi ihailemaan Pentalaa ja jollien menoa, ennen kuin jatkoimme matkaa ulommaksi. Toiveitteni mukaan lähdimme bongailemaan lintuja. Vielä kun hetken saan ihailla haahkoja, ennen kuin herrat päättävät lähteä omille retkilleen.
Yllättävän paljon haahkoja olikin vielä nähtävissä, tai siis koiraita, mutta selvästi ne alkavat jo kerääntyä omiksi porukoikseen. Lähtöhetki häämöttää? Tämä rouva ei kuitenkaan ole lähdössä mihinkään, voiko rauhallisempaa näkyä olla kuin joutsen pesässään?
Isokoskelopariskunta päätti hetken poseerata
Ja sitten lähdettiin jo matkaan.
Metsästys tuotti tulosta, haahkoja näkyi, paljon. Joten ellette pidä haahkoista, silmät kiinni, näitä nimittäin riittää. Tämä pariskunta uiskenteli edessämme
Kunnes kyllästyivät seuraamme. En voi sille mitään, rakastan näitä "juostaan kilpaa veden päällä" kuvia. Huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin Kipparin harrastama Formula-autot ajavat ympyrää.
Tämä haahkarouva suostui jopa poseeraamaan hetken. Tai sitten se mietti mitä seuraavaksi söisi. Sinisimpukoita?
Herra sen sijaan esitteli kaunista pukuaan. Ehkä ihan hyvä että painuu korean pukunsa kanssa pois maisemista ja pesän lähettyviltä, kyllä tuo hieman huomiota herättävä on, tämä juhlapuku.
Kuten olen aiemminkin todennut, lennossa nämä lintuset ovat kovin oudon näköisiä. Tämä Hitchcockin "Linnut"-elokuvaan koefilmaava haahka sen todistaa.
Kopplo sundissa ei pienestä aallokosta ollut enää merkkiäkään, joten uskalsin taas nostaa Canonin esille. Tämä naurulokkikin oli tullut nauttimaan rauhallisesta ilta-auringosta hyvin matalaan veteen. Ihailimme pohjaa, vaikkakin salmi oli ruopattu. Mela aina välillä osui mutapohjaan ja lemu oli sen mukainen.
Kippari oli hieman pettynyt kun en kuvannut hänelle siltaa. En tiedä miten hän voi edes kuvitella etten kuvaisi hänelle noin viidettäkymmenettä kuvaa tästä sillasta. Tietysti kuvasin, sehän oli ihan itsestään selvää. Kippari "kerää" siltoja ja tämän kohdalla ei tarvinnut pelätä että pää osuu siihen, siispä ehdin kuvaamaan.
Tunnustan että kaivoin Canonin esille näitä valkoposkia varten, ehkäpä siksi tuo sillan kuvaaminen jäi huomaamatta?
Mutta koska Kippari pyysi että kuvaisin sillan edes toiselta puolelta, tein työtä käskettyä. Samainen silta!
Olen joskus yrittänyt selittää Kipparille ettei valokuvaustaitoni riitä kuvaamaan liikkuvaa kohdetta, liikkuvasta kajakista. Kippari kuitenkin on sitä mieltä että tarkoitus on meloa, ei kuvailla, joten lopputulos on aika usein tämä. "Meni jo". Kuvassa silkkiuikku, uskokoot ken haluaa. Tai sitten minulla on 15 epätarkkaa kuvaa haahkoista. Olen jo kauan sitten antanut periksi säätöjen suhteen. Automaatti päälle ja toivotaan että arpakone arpoo suhteellisen siedettäviä arvoja.
Mutta joskus kaikki osuu kohdalleen. Objektiivi osuu melojen väliin, Ariel liukuu tasaisesti eteenpäin ja arpaonnikin suosii. Kuten kun tähtäsin näihin kalatiiroihin. Varmaan joku kuvanikkari voisi tuotakin kuvaa parannella, mutta minulle kelpaa.
Kalalokkikin oli matkalla kotiin ilta-auringon laskiessa.
Bredanin uusi laituri oli suosittu. Vanhat laiturit eivät olleet mitenkään suosittuja, uutta piti kokeilla. Sille pystyi melkein melomaan, hyvän yrityksen seurauksena yksi kajakeista nousi nätisti reunalle. Hieman lisää vauhtia ja säästyisi nostamiselta?
Mittarissa 14,4 km kun olimme takaisin Bredanilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti