Tiistai on melontapäivä ja koska tällä viikolla sää on suosinut melojaa lähdimme Kipparin kanssa nauttimaan auringosta. Pikkuisen kiire tuli, mutta ehdimme mukaan vesille.
Tukkasotka pariskunta oli myös ehtinyt vesille ja suostuivat jopa hetken pysymään paikoillaan.
Herra tuli oikein esittelemään töyhtöänsä. Siisti mies, mutta hiukset olisi tietysti voinut kammata.
Veden pinta oli lähes keltaista, johtuen siitepölystä. Aikamoinen märä sitä on ollut ilmassa! Lintuja se ei sen sijaan tuntunut häiritsevän millään lailla. Rantasipi ainakin piti oikein pesutauon.
Moisön kohdalla pistin Kipparin kääntämään Arielin pois muiden luota, olin bongannut jotakin punaista, joten oli pakko mennä katsomaan. Punasotkasta oli toki kuva parin viikon takaa, mutta on se sen verran kaunis että kannatti tehdä pieni mutka matkaan.
Herralle tuli odottamaton kiire, joten saatte taas tällaisen läiskimiskuvan.
Kyhmyjoutsenella ei sen sijaan ollut kiire minnekään, tällaisen tornin päältä näkeekin niin hyvin ympärilleen, ettei tarvitse lähteä maisemia ihailemaan.
Silkkiuikun pesä ei ollut millään lailla yhtä komea kuin joutsenen, mutta ihan yhtä rauhallisesti sitä pesää haudottiin.
Löydettyämme muut melojat liityimme joukkoon ja jatkoimme kohti Herrötä. Usva peitti horisontin, mutta muutsen keli oli aivan uskomattoman hieno. Melontatakissa tuli jo hieman kuuma, onneksi pieni tuulenvire sentään välillä kävi sekoittamassa hiuksia.
Herrön rannalla piti taas tehdä pieni mutka, halusin nähdä miten isokoskelon poikaset jaksoivat. Niillä tuntui olevan ihan yhtä hauskaa kuin viime viikolla, vaikka olivatkin jo paljon isompia.
Äisin selkään oli silti kiva kiivetä. Vaikka ihan taatusti osaisivat uida ihan itsekin.
Haahkallakin oli uintitaitoisia poikasia. Nekin oli ihan pakko ikuistaa, sillä sain samaan kuvaan poikasten lisäksi isänkin. Harvinaista herkkua minulle.
Tosin tämä isä osoitti haahkamaista asennetta: äkkiä pakoon!
Suloisia nämäkin pikkuiset olivat, kahden kerhotädin toimesta pikkuiset pidettiin koossa.
Tottelevaiset lapsukaiset pysyivät hyvin kasassa.
Kun pääsimme pois saarien suojasta oli tuuli jo sen verran voimakkaampi että pystyi istumaan takki päällä läkähtymättä. Pienenpientä aallokkoakin se sai aikaiseksi.
Meri siis jatkaa ikuisuustehtäväänsä, kivien muokkaamista mieluisaksi.
Jatkoimme kohti Malmkoplania, taas poiketen Arielin kanssa lintuja bongaamaan. Tämän herran höyhenet värisivät iltatuulessa ja sain todellakin ihailla jokaista tuulevirettä höyhenissä, Olisi varmaan pitänyt pistää Canon videoimaan että saisitte käsityksen siitä uskomattomasta rauhasta jota tämä ympärilleen levittää. Aaltojen liplatus ja silmien edessä valkoiset höyhenet jotka tanssivat tuulessa.
Herra itsekin otti rauhallisesti eikä stressaantunut ollenkaan vaikka tähtäsin häneen.
Sillä aikaa kun minä ihailin joutsenta Kippari onnistui bongaamaan ketun. Se kuulema painui tämän kiven taakse. Olisihan se ollut kiva nähdä kettukin, se puuttuu Arielin blogista.
Oikaisimme taas hieman, kivien seassa onkin ihan kiva yrittää pitää tuo 6½ metrinen irti jokaisesta kallionkielekkeestä. Hyvin se onnistui kun vaan otti tarpeeksi rauhallisesti.
Meriharakka ihaili työskentelyämme, syytä olikin, aikamoinen suoritus vielä tulla sillan ali kun vettä oli suhteellisen vähän ja kiviä paljon.
Jatkoimme kohti Bredania ilta-auringon paisteessa ja teimme vielä pienen iekan Bredanilla
Mietin mikä sai nokikanan lähtemään vauhdilla kaislikosta, Arielia nyt ei ainakaan säikähtänyt
Löytyihän se selitys kaislojen seasta. Aikamoinen suojaväri!
Saimme Arielin kuivattua ja siirrettyä vajaan. Kotimatkalla saimme sitten hieman vettä niskaamme ja kotiin tullessa aivan loistava sateenkaari levittäytyi taivaalle. Valitettavasti en ehtinyt kuvaa nappaamaan ajoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti