lauantai 1. kesäkuuta 2013

Kaksi retkeä

Tässä on ehditty taas parikin retkeä tekemään. 

Kun en heti päivitä, niin jää tarina kirjoittamatta. Viikko sitten kävimme melomassa ihna tuttuja Suvisaaristo maisemia, kuvat siltä reissulta. 11,3  km tuli silloin mittariin.

Viime keskiviikkona jätin kameran kotiin kun lähdimme ihmettelemään ihan uusia maisemia. En tiedä miten viisasta sekään oli, mutta tulipahan bongattua taas pari ihan uutta lintua. Oletan että yksi niistä oli punasotka. Huomasin että satuin saamaan vastaavanlaisesta linnusta kuvan edellisellä reissulla.


Suuntasimme keskiviikkona Bosundin kautta kohti Björkholmenia. Ihailin matkan varrella joutsenia, niitä kun näkee nyt pesissään oikein todenteolla. Muutenkin pesiviä lintuja on paljon, joten hieman pitää katsoa minne on melomassa, ettei häiritse luontoa. Toki linnut suhtautuvat suhteellisen rauhallisesti Arielin tuloon. 


Sää oli loistava, vaikka rannalla oli tuullut suhteellisen reippaasti, jäimme niin hyvin tuulensuojaan saarien taakse, ettei aallokkoa juurikaan ollut. Joskus harvakseltaan Ariel pesi "naamansa" aalokossa, mutta pääsääntöisesti aukkopeitteeni oli kuiva. Kiersimme Hönsholmenin ja jatkoimme kohti Soukkaa. Onhan se hauskaa katsoa minkälaisia "mökkejä" rakennetaan merenrantaan. Partiolainenkin on aikoinaan bongannut oman lempitalonsa mereltä, valitettavasti iskä ei ole voittanut yksin sitä jätti-super pottia Lotosta. Eikä edes ole päässyt jakamaan sitä kenenkään kanssa. Syy partiolaisen innostukseen on talon possunvärinen ulkokuori.



Klobbenin uimarannalla minun oli pakko päästä jaloittelemaan ja sain heti pari teinineitiä seurakseni. Ensin kysyivät kovin ystävällisesti olemmeko eksyksissä kun meillä on kartta mukana, ja sen jälkeen alkoivat haastatella onko melonta vaikeaa. Eihän se ole, jos ei vaan harrasta sellaisia juomia kuten nuo koulunsa kohta päättävät neitokaiset.

Päätimme jatkaa matkaa kohti Småholmarneita. Kippari kovasti ihmetteli saaren nimeä, mutta selvisihän syy aika nopeasti. Pienen pieni oja kulki saarien välistä, melottava se ei kuitenkaan ollut, vesi loppui kesken ja joku putkikin oli viritetty saarien väliin noin 30 cm korkeudelle. Ja kantaminen ei todellakaan kiinnostanut. Siispä kiersimme saaren ja hyvä niin, sillä näin elämäni ensimmäisen lapasorsan. Luulin enisn että kyseessä oli tavallinen heinäsorsa, kuten kuvassa, mutta kun pääsimme lähemmäksi huomasin oudon nokan.


Kiersimme ilta-auringon loisteessa vielä Björkön ja Lilla Tallholmenin kunnes tajusimme että meillä on kiire! Silti oli ihan pakko hieman jarrutella ja ihmetellä mustavalkoista lintua. Samaa lintua ihmettelin jo edellisellä retkellä, eikä kävelevä lintukirjani nyt osannut auttaa.


Olen tässä näitä vaihtoehtoja ihmetellyt luontoportin sivuilta ja mietin olisiko kyseessä lapasotka? Olen nyt niin ihastunut noihin lapoihin näköjään. 



Uimarin piti päästä hallilta kotiin, joten suuntasimme vauhdikkaasti kohti Bredania ja ehdimme vielä näkemään miten kurssilaiset tekivät kaatumisharjoituksia rannassa. Onneksi vesi on jo suhteellisen lämmintä Bredanin matalassa rannassa. 

Mittariin tuli 15,3 km.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti