Kiurut ovat olleet ilonamme jo kauan, esimerkiksi pikkuneidin piti opiskella samainen loru koetta varten jo kuukausi sitten. Ja oppia mitä kyseiset linnut ovat äidinkielellään. Tyttö kysyi ihan varteenotettavan kysymyksen: miksi nämä pitää oppia kun en edes tiedä minkä näköisiä ne ovat? Edes på svenska. Niinpä. Äitinsä tytär ihan selvästi, onneksi on google keksitty ja lintukirjoja kirjahyllyssä. Emmeköhän me pärjää.
Eilen oli kuitenkin tiistaimelontojen avajaiset. Kesä tai ei. Kuten arvata saattaa, se tarkoitti etti töistä päästy ajoissa lähtemään. Mikä ihme noita kyitä vaivaa? Eivätkö ne voisi keksittyä peltomyyriin ja jättää ihmisten lemmikit vähemmälle huomiolle? Kaikesta huolimatta, ja kiitos reippaan Volvoni, oli ihan ajoissa Bredanilla. Ja kun herra vielä oli poiminut matkaan mukaan mitä kummallisimpia vaatteita ja melontatarvikkeet, unohtamatta sitä tärkeintä eli Canonia, niin Arielkin pääsi vesille. Tuipahan pölyt huuhdottua pois pinnalta!
Melontasää oli mahtava. Aurinko paistoi ja pienen pieni tuulenvire piti huolen siitä että kivetkin näkyivät. Ne tutut, tavallisesti pinnan alla vaanivat, olivat nyt hyvin näkyvissä. Se vaan valitettavasti tarkoitti sitä että ne tavallisesti kajakinpohjaa syvemmällä olevat olivat nyt siinä vedenpinnan alla piilossa. Mutta tuuli siis auttoi, joten yhteenkään emme osuneet. Aika ihmeellinen ensimmäinen reissu.
Vesi oli edelleen jäätävän kylmää, joten tavoitteena oli kiertää rantoja ja välttää väylänylityksiä. Lähdimme siis Breadnilta kohti Soukanniemeä. Emme olleet kovinkaan pitkälle ehtineet ennenkuin oli aivan selvää että nyt on kesä. Haarapääsky liisi päittemme yläpuolella ja tunnetustihan pääskysestä ei päivääkään. Tosin runo ei kerro minkälainen pääsky on kyseessä, ehkäpä kaikki kelpaavat? Minä en tosin erota noita tosistaan, luotin kavereiden lajimääritykseen.
Joutsenet olivat jo pesissään hautomassa, joten kevät on ainakin pitkällä. Samoin lokit makoilivat luodoilla, ihmetellen melojia. Moottoriveneitä ei juurikaan ollut vesillä, yhtä ekoterroristia lukuunotaamatta. Mitä järkeä on vetää kaasupohjassa noin 300 metrin matkaa ees-taas? Moottori huusi ja löyhkä oli järkyttävä. Melkeinpä toivoin että polttoaine olisi loppunut keskellä ulappaa.
Näkyipä matkan varrella toinenkin "terroristi" tosin en tiedä kumpi oli pahempi? Se joka hyökkäili vai sekö joka lähestyi toisen pesää. Valitettavasti kuva ei ole ihan tarkka, tuosta keinuvasta purkista kun ei ole ihan helppo kuvata nopeita tilannekuvia.
Kalalokki siis yritti häätää kyhmyjoutsenta kauemmaksi pesästään. Lokki kirkui ja hyökkäili, joutsen vaan veti päätänsä hieman alaspäin ettei toinen törmännyt ihan suoraan päin. Aika pippurinen tuo lokki oli ja kyhmyjoutsen päätti siirtyä hieman kauemmaksi rannasta. Tuskinpa sillä mitään mielenkiintoa olisi ollut tuota lokin pesää kohtaan, mutta ystävällistähän se oli jättää tuo huutava lintu rauhaan. Siinä sen taas näki, ei se koko aina ratkaise vaan se asenne!
Vaikka aurinko olikin lämmittänyt saimme kyllä huomata ettei yksi pääsky tee kesää. Kun aurinko laski selkämme taakse huomasi että ilmassa ei ollutkaan kahtakymmentä astetta. Ei nyt niin että tuli kylmä, mutta liikkeessä piti pysyä.
Liikkeellä olivat myös haahka vaimoineen. Se oli oikeastaan syy siihen että tahdoin kameran mukaani, vielä en ole haahkasta saanut kunnon kuvaa. Enkä saanut nytkään. Hieman haittaa kuvaamista nuo neopren hanskat jotka joutuu riisumaan ennen kuvaamista, hanskoja taas on pakko pitää ettei kädet jäädy kun kastuvat.
Noh, jospa ensi kerralla sitten onnistuisi kuvaaminenkin? Vielähän tuo herra muutaman viikon viihtyy rouvansa seurana.Kun lähestyimme Bredania oli kipparin vielä tehtävä pikkuinen kunniakierros että saatiin mittariin se maaginen täysi 16 km. Ei hassumpi reissu ollakseen kauden ensimmäinen. Tästä se lähtee!
* tykkää * :)
VastaaPoista