Kesän viimeisellä retkellä mieheni suunnitteli ystävämme kanssa, aluksi kai puoliksi vitsinä, geokätköilytapahtumaa marraskuulle. Melomalla lähisaareen. En tiedä mikä kummallinen osa minusta sai minut kysymään onko tapaamisen oltava sääntöjen mukaan saaressa, vai voisiko sen järjestää vesillä? Loppuviimeksi päädyivät järjestämään tapaamisen vesillä, Bredanin "karikolla"
Väittäisin että onneksi!
Olemme käyneet marraskuussa melomassa ja ystävämme oli maanantaina käynyt tekemässä lenkin. Tänään olivat vaan pohjoisen tuulet tehneet tehtävänsä ja Bredan oli jässä. Eipä ollut kajakilla asiaa vesille, jää oli sen verran paksua ettei siitä melalla mennyt läpi. Jäi siis aamupäiväksi suunniteltu lenkkimme tekemättä, siirryimme varasuunnitelmaan: tehdään railo annettuihin koordinaatteihin.
Minä nyt tosin jäin rannalle katselemaan, tällä kädellä kun ei hakatakaan, mutta hauskaa meillä rannalla olevillakin oli, kun naureskelimme toisten työntekoa. Hitaasti, mutta määrätietoisesti, kätköilijät etenivät tapaamispaikalle.
Seuraava projekti oli saada grilli viritettyä ystävämme tekemälle upealle kelluvalle alustalle. Koko grillialusta oli tehty kierrätysmateriaaleista, joten mikä sen loistavampaa. Grilli kiinnitettiin rautalangalla ja lavan reunoille viritettiin valosarjat.
Ja sitten olikin aika siirtää grilli vesille. En voi sille mitään, mutta minulle tuli nuoruuden pulkkamäkiretkiämme ikävä. Talvisessa maisemassa on vaan joku taika!
Pidimme pienen glögi ja piparkakkutauon ennen tapaamisen alkua, valmisteluihin ei mennyt ihan melomiselle varattua aikaa. En osaa sanoa olisiko meloessa ollut hauskempaa, ihan uskomattoman hauskaa minulla kuitenkin oli kun seurailin tätä hieman kahjoa projektia ja sen etenemistä.
Uskomatonta kyllä, emme olleet mitenkään ainoat vesille kaipaavat, geokätköilijöitä ilmestyi yllättävän paljon paikalle.
Lähdin sitten melomaan avokanootilla miittipaikalle, kippari luonnollisesti selkäni takana, siihenhän olen tottunut. Ja edessäni grillilava.
Vaikka kovin pitkälle emme päässeetkään, väittäisin että meillä oli oikein hauskaa, ensimmäistä kertaa elämässäni söin grillimakkaraa jäiden keskellä.
Hieman kylmettyneenä, mutta hymy korvissa, palasin Bredanille. Arielia oli ikävä, mutta olihan tuollainen avovehjekin mielenkiintoinen kokemus. Grillikin oli vielä lämpimänä, joten maissia grillattiin vielä rannalla.
Melottua tuli kilometri. Ehkä. Eipä kukaan tuota matkaa mitannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti