Viikkoa myöhemmin

Tasan viikkoa myöhemmin lähdimme taas vesille. 

Svartholmssundetin kautta lähdimme ihmettelemään miten paljon aaltoja olisi tarjolla. Sää oli aivan loistava, hyvä että nuo loistavasti koulutetut lokit näyttivät missä kiviä voisi mahdollisesti olla.

Normaalisti yritämme suunnata kohti venevajaa, sillä kurssilla kun ei pitäisi osua kiviin, mutta onhan nuo lokit ihan hyvä lisäapu. 

Jatkoimme kohti Miessaarta ja ihailin samalla lokinpoikia, aika isoja nekin jo olivat

Jatkoimme kohti Varsasaarta ja päätimme pitää pienen jaloittelutauon. Vaikka syksyä on jo ilmassa niin kukkivia kasvejakin vielä löytyi. Tämä oli ehkä merisaunio. Tai sitten se on päivänkakkara. Min en noita kasveja tunnista. Kukka joka tapauksessa. 

Jos rannalla vielä oli kesän merkkejä niin löytyi se syksykin. Sieniä! Koivunkatosieni tai joku vastaava lahottaja, osa uskomatonta ekosysteemiämme joka tapauksessa. Poimia en uskaltanut, voihan tuo olla myrkkynääpikkäkin. 

Jatkoimme Rönngrundetin ympäri ja siitä kohti Småholmia. Ja Kippari bongasi sillan jonka alta emme olleet meloneet. Nyt olemme. 

Valkoposket viihdyttivät meitä lentoesityksellä Brändholmin paikkeilla.

 

Jatkoimme kohti Vasikkasaarta, olihan se Varsasaari jo katsottu. Vettä ei sillan kohdalla ollut kovinkaan paljon, mutta Arielhan puskee lähes mistä tahansa läpi, joten siitä mentiin. 

Sorsillekin oli riittävästi vettä.

Pikkuhiljaa lähestyimme Bredania ja saimme ihailla seitsemää kääpiötä, ne olivat kyllä jo kasvaneet aika isoiksi lapsukaisiksi. Niin se kesä vaan lähenee loppuaan. Lapsukaisetkin ovat jo isoja!

Koska Kippari tahtoi mittariin tasalukeman kiersimme vielä hieman Bredania, mittarilukeman piti nimittäin olla ",1" joten menimme vielä ihmettelemään nokikanoja. Ne jaksavat piilotella kaislikossa. Luulisi jo kyllästyttävän tuo piiloleikki.

21.1 mittariin ja kokonaismäärä tasalukemaan.