Lintuja bongaamassa

Kevät on tullut, ja lauantaina aurinko lämmitti jo oikein kunnolla.  Siispä oli aika käydä pyyhkimässä pölyt Arielista ja suunnistaa vesille katsomaan joko linnut ovat saapuneet.

Bredanin kyhmyjoutsen pariskunta oli saapunut paikalle, siellä ne uiskentelivat kun nostimme Arielin vesille. Talvi oli hieman järjestänyt laitureita uuteen uskoon, mutta suhteellisen näppärästi pääsin kajakkiin. Vuosien harjoittelu on selvästikin tehnyt ihmeitä. 

Vaikka Bredanin pariskunta ei rakentanut vielä mitään, oli muualla jo joutsenpariskunnat työn touhussa. Tämä yksilö oli jo hieman väsähtänyt aamupäivän työrupeamasta ja piti pientä taukoa. 

Marenin kautta lähdimme Tallholmenin ja Lilla Tallholmenin välistä kohti Suinonsalmea. Matkalla ihastelimme isokoskelopariskuntaa. Mitä lienevät ihailleet kaukaisuudessa?

Oli sitten mitä tahansa niin pariskunta päätti lähteä ihailemaan asiaa lähempää. 

Kovin tyhjältä rannat vielä näytivät, kurjet sentään lensivät ylitsemme. 

Onneksi kaislat eivät vielä peittäneet näkyvyyttä, siispä onnistuin ne harvat linnut näkemään, jotka osuivat reittimme varrelle. Nokikanat touhusivat kovasti kaislikossa, kaipa heilläkin oli pesänteko kesken?

Tosin tämä yksilö keskittyi syömiseen, mitä lie herkkua löysi.

Telkät olivat ujolla tuulella eivätkä suostuneet tulemaan Arielin lähellekään, vaan uiskentelivat toiseen suuntaan kun näkivät Arielin.

Tai lähtivät pois paikalta, kuten tämä pariskunta

Jatkoimme matkaamme kohti Matasaarta, se nyt vaan kuuluu kiertää muutama kerta kesässä. Hyvin mahtui sillan alta, kun hieman taivutti selkäänsä.

Kävimme Kaitalahdessakin etsimässä lintuja. Sotkapariskunnan (?) löysimme. Muuten oli kovin hiljaista. Kaislikossa oli joutsenpariskunta ja muutamia nokikanoja, mutta emme menneet häiritsemään.

Kiire tosin tuli näillekin. Todella arkoja olivat, emme edes olleet samaan suuntaan menossa. 

On tuo muuten käsittämätöntä miten hauraat nuo lintujen siivet ovat ja silti lentävät käsittämätöömiä matkoja "läpinäkyvillä" siivillään. 

Tosin hieman vauhtia pitää ottaa että pääsee kunnolla vauhtiin.

Loiske vaan kävi kun nokikanat kiihdyttivät!

Pelästyivät joutsenta, eivät meitä. Herrä Kyhmy nimittäin opasti Arielin pois kaislikosta, näimme kyllä rouvankin, mutta herra ystävällisesti lähti luotsiksi meille. Voi kunpa olisin tajunnut pistää videon päälle! Sulat lepattelivat hieman tuulessa ja pieni loiske kuului kun herra ui edessämme. Vilkuili ajoittain taaksensa että pysyimmekö vauhdissa mukana, muuten ei pahemmin meistä piitannut. 

Meriharakatkin tulivat kivelle ihmettelemään Arielia, joten ihan kaikki linnut eivät sentään lähteneet meitä pakoon. 

Kauniita nämäkin ovat!

Kun lähestyimme Svartholmenia näin kauempana lintulauman. Kamera taas esille ja sitten saikin Ariel pysähtyä. Tällaisia en ollut aiemmin nähnytkään.

Alleja!

Minun maailmassani outo lintu, onneksi on FB ja ystäviä siellä, jotka tunnistivat linnun välitömästi.

Emme ole aiemmin olleet sitten melomassa näin aikaisin, tai sitten emme ole vaan törmänneet muuttolintuihin. 

uon alli-kokemuksen jälkeen nämä perinteisemmät linnut eivät sitten olletkaan yhtään hauskoja. Mutta piti kuva nyt kuitenkin telkistäkin ottaa. 

Ja koska lintuja oli niin vähän niin kyllä ihan lokitkin saivat kameran laulamaan. Näimme muuten valtavan lauman naurulokkeja, tosin eivät ole kuvassa. Hauskaa sekin, sillä naurulokkeja tuntuu olevan todella vähän. 

13,2 kilometriä näytti matkamittari kun palasimme Bredanille. Tästä se taas lähtee!

Syksyä

Kävimme reilu viikko sitten lauantaina melomassa. Sää oli aivan loistava, taas kerran, ja Bredanin joutsenperhekin oli liikenteessä

Selävsti herra Joutsen hieman stressaantui meistä, sillä se alkoi hidastella kun lähestyimme

Harvemmin näen miten joutsenista jää "aaltoja" kun uiskentelevat pois.

Kovin stressaantunut herra ei kuitenkaan ollut, yhtään äänitehosteita ei tullut kun lähdimme kääntymään toiseen suuntaan. 

Otimme kohteeksi Byvikenin, aika paljon olivat maisemat muuttuneet vuodessa. Kaislikko täytty lähes koko lahden.

Vielä tuolla meloi, mutta ei sitä vettä kovinkaan paljon ollut Arielin alla

Onneksi tiesimme missä menoaukko oli, sillä kaislikko peitti kyllä todella tehokkaasti reitin. Siinä sai jo uskoa siihen että kaislikko joskus loppuu ja maisema aukeaa uudestaan nenän eteen. 

Reippaan kuntoilun jälkeen lähdimme syömään eväitä Pentalaan. 

Istahdimme ihailemaan makean veden tekemää reittiä mereen. 

Koska muutamalle melojalle saari oli aivan uusi tuttavuus päätimme patikoida järvelle. 

Joutsenkin oli päättänyt pitää taukoa järvessä.

Retekn vetäsä päätti että uiminen järvessä on osa järvelle patikointia, joten kuivapuku pestiin makeassa vedessä. Kuulema oli jo viilentynyt järvivesikin.

Koska metsäpolut ovat häviämssä, teimme samalla kovasti töitä ja tallasimme polkuja uuteen uskoon. 

Suosittelen patikointia saarella, samalla kun tallaa polkuja saa ihailla ihania maisemia. 

Kippari jopa löysi hieman siniä. Mustatorvisieni? Tai joku muu. 

Nähtävää saaressa riittää, mutta koska olimme melomassa päätimme jatkaa matkaa kotiinpäin. 

Joutsenet odottivat mietä Bredanilla kun palasimme. 

17 km oli matkamittareiden tulosten keskiarvo.

Viimeinen kesäpäivä?

Uhkailivat että kesän viimeinen lämmin päivä olisi ollut eilen. Kippari siis päätti että se on otettava talteen, joten lähdimme melomaan.

Emme olleet mitenkään ainoat jotka olivat päättäneet nauttia auringosta, liikennettä riitti vesillä. 

Vaikka ruskasta ei vielä pääse nauttimaan täällä etelässä, syksyn haikeutta oli kuitenkin jo ilmassa. Vaikka aurinko lämmitti niin tuuli kuiskaili kaislikolle tarinoita saapuvasta talvesta.

Päivän reittisuunnitelmassa oli Bylandet keskeisessä osassa, siispä sinne. 

Kovin paljon vettä ei ollut Småholmarnien ja Plåtholmenin välissä kun pidemmältä katsoi, mutta hyvin siitä mahtui, jopa Ariel. 

Kippari pääsi taas bongaileman siltojansa, Hirsalantien ali päästiin ongelmitta. 

Ja sitten olikin vuorossa Päänkopautussilta! Tosin veden määrä meressä on vähentynyt sitten viime vierailun, tai sitten luonnollinen vaihtelu oli vaan päälleni suopeaa, ei tehnyt edes tiukkaa. Mutta varmuuden vuoksi pidin pääni alhaalla, minua oikeasti hieman hirvitti. Kippari kyllä sanoi meloneensa ihan normaalisti, joten ehkäpä rautapalkki ei olisi hyökännyt minunkaan päähäni, mutta pelasin varman päälle!

Selvittyäni tästä koettelemuksesta oli aika pitää kahvitauko! Satumaisissa maisemissa oli ihana nauttia termoskahvista ja voileivistä. Palleroporonjäkälä näytti maahan eksyneiltä pilviltä. Ja niiden seassa jouluisen punaisia puolukoita. 

Saimme me seuraakin, Sudenkorentoja oli kymmeniä lepattelemaasa ympärillämme. Lajien määrä jäi hieman epäselväksi, korentojen tunnistaminen ei todellakaan ole minun lajini. Mutta kauniita nekin olivat.

Kippari sai seurakseen punaisen korennon. 

Olen aiemminkin todennut että melominen on paikoitellen aika haastavaa. Ei suinkaan siksi että sääolosuhteet olisivat haastavat vaan koska kasvillisuus tukkii vesiväylän. 

Vihreä matto antoi onneksi periksi Arielin alla, mutta mela nosti ilmaan erilaisia herbaarioon kelpaavia rehuja.

Koska sää oli aivan loistava, ei kenelläkään ollut kiire kotiin, päätimme ihailla hieman enemmänkin maisemia

Meloimme siis Bastetiin

Hieman oli ahdasta mutta kyllä siitä mahtui kun menimme jonossa.

Kotimatkalla kävimme katsomassa miten pahaa jälkeä merimetsot saavatkaan aikaiseksi.

Kyllä aika aavemaiseksi voi maisema mennä kun riittävän monta lintua käy ulostamassa samassa paikassa. Tosin, elämä voittaa kyllä yleesnä ja eiköhän se kasvillisuus taas palaa 

Seuraavalla luodolla oli jo hieman "väriä" ja iso joukko kahlaajia. Niiden leikkiä aallokossa oli ilo seurailla, valitettavasti en vaan tiedä mitä lintusia ne olivat.

Osaisiko joku tunnistaa tästä osasuurennoksesta?

Tai tästä, luulen että nämä olivat samaa lajia.

Arvasinhan että te tiedätte. Kyseessä on siis Isosirri. Isosirri on keväisin vähälukuinen - suorastaan harvinainen - mutta syysmuutolla ulkosaaristossa säännöllinen nähtävyys. Syksyisin isosirrejä näkee merialueella sekä ohimuuttavana että lepäilevänä. 

Näin te siis opastitte. Kiitos!

Jatkoimme kotiinpäin ja ihailin miten luotojen reunassa merikasvillisuus aaltoili. Hurjan alhaalla vesi on kun saa katsella vihreitä reunoja muuten "lumisten alppien" reunoilla.

Mittariin tuli tasan 26 km.