maanantai 13. huhtikuuta 2015

Lintuja bongaamassa

Kevät on tullut, ja lauantaina aurinko lämmitti jo oikein kunnolla.  Siispä oli aika käydä pyyhkimässä pölyt Arielista ja suunnistaa vesille katsomaan joko linnut ovat saapuneet.

Bredanin kyhmyjoutsen pariskunta oli saapunut paikalle, siellä ne uiskentelivat kun nostimme Arielin vesille. Talvi oli hieman järjestänyt laitureita uuteen uskoon, mutta suhteellisen näppärästi pääsin kajakkiin. Vuosien harjoittelu on selvästikin tehnyt ihmeitä. 

Vaikka Bredanin pariskunta ei rakentanut vielä mitään, oli muualla jo joutsenpariskunnat työn touhussa. Tämä yksilö oli jo hieman väsähtänyt aamupäivän työrupeamasta ja piti pientä taukoa. 


Marenin kautta lähdimme Tallholmenin ja Lilla Tallholmenin välistä kohti Suinonsalmea. Matkalla ihastelimme isokoskelopariskuntaa. Mitä lienevät ihailleet kaukaisuudessa?


Oli sitten mitä tahansa niin pariskunta päätti lähteä ihailemaan asiaa lähempää. 


Kovin tyhjältä rannat vielä näytivät, kurjet sentään lensivät ylitsemme. 


Onneksi kaislat eivät vielä peittäneet näkyvyyttä, siispä onnistuin ne harvat linnut näkemään, jotka osuivat reittimme varrelle. Nokikanat touhusivat kovasti kaislikossa, kaipa heilläkin oli pesänteko kesken?


Tosin tämä yksilö keskittyi syömiseen, mitä lie herkkua löysi.


Telkät olivat ujolla tuulella eivätkä suostuneet tulemaan Arielin lähellekään, vaan uiskentelivat toiseen suuntaan kun näkivät Arielin.


Tai lähtivät pois paikalta, kuten tämä pariskunta


Jatkoimme matkaamme kohti Matasaarta, se nyt vaan kuuluu kiertää muutama kerta kesässä. Hyvin mahtui sillan alta, kun hieman taivutti selkäänsä.


Kävimme Kaitalahdessakin etsimässä lintuja. Sotkapariskunnan (?) löysimme. Muuten oli kovin hiljaista. Kaislikossa oli joutsenpariskunta ja muutamia nokikanoja, mutta emme menneet häiritsemään.


Kiire tosin tuli näillekin. Todella arkoja olivat, emme edes olleet samaan suuntaan menossa. 


On tuo muuten käsittämätöntä miten hauraat nuo lintujen siivet ovat ja silti lentävät käsittämätöömiä matkoja "läpinäkyvillä" siivillään. 


Tosin hieman vauhtia pitää ottaa että pääsee kunnolla vauhtiin.


Loiske vaan kävi kun nokikanat kiihdyttivät!


Pelästyivät joutsenta, eivät meitä. Herrä Kyhmy nimittäin opasti Arielin pois kaislikosta, näimme kyllä rouvankin, mutta herra ystävällisesti lähti luotsiksi meille. Voi kunpa olisin tajunnut pistää videon päälle! Sulat lepattelivat hieman tuulessa ja pieni loiske kuului kun herra ui edessämme. Vilkuili ajoittain taaksensa että pysyimmekö vauhdissa mukana, muuten ei pahemmin meistä piitannut. 


Meriharakatkin tulivat kivelle ihmettelemään Arielia, joten ihan kaikki linnut eivät sentään lähteneet meitä pakoon. 


Kauniita nämäkin ovat!


Kun lähestyimme Svartholmenia näin kauempana lintulauman. Kamera taas esille ja sitten saikin Ariel pysähtyä. Tällaisia en ollut aiemmin nähnytkään.


Alleja!


Minun maailmassani outo lintu, onneksi on FB ja ystäviä siellä, jotka tunnistivat linnun välitömästi.


Emme ole aiemmin olleet sitten melomassa näin aikaisin, tai sitten emme ole vaan törmänneet muuttolintuihin. 


uon alli-kokemuksen jälkeen nämä perinteisemmät linnut eivät sitten olletkaan yhtään hauskoja. Mutta piti kuva nyt kuitenkin telkistäkin ottaa. 


Ja koska lintuja oli niin vähän niin kyllä ihan lokitkin saivat kameran laulamaan. Näimme muuten valtavan lauman naurulokkeja, tosin eivät ole kuvassa. Hauskaa sekin, sillä naurulokkeja tuntuu olevan todella vähän. 


13,2 kilometriä näytti matkamittari kun palasimme Bredanille. Tästä se taas lähtee!

1 kommentti:

  1. Voih, siellä pääsee jo melomaan! Minä vasta pesin kajakkini ja nyt se odottaa Päijänteelle pääsyä. Rannat on vasta sulat eli voisi mennä rantoja kiertelemään :) Saa nähdä mikä lokkitilanne täällä on. Meriharakat on kyllä kauniita mutta niiden ääni...!

    60luvunnahkahousut.com

    VastaaPoista