sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Pitkästä aikaa päivitys

Olemme meloneet hurjan vähän tänä kesänä, mutta emme sentään niin huonosti kun blogi antaa ymmärtää. Yksi syy päivityspulaan on kuvien käsittely. Olen opetellut auttavasti käyttämään yhtä ohjelmaa, joka löytyy talon "pääkoneelta". Kone on "aina" varattu ja kieltäydyn opettelemasta jotakin uutta. Ja jos ei ole kuvai ei tule päivityksiä. Niin se vaan menee.

Kesän aikana on koettu yhtä sun toista meloessa, huippuhetkiä ehdottomasti kun kauri tai peura uiskenteli Arielin nokan edestä. Känny oli matkassa, ei kamera, joten kuvat jäivät surkeiksi.

Eilen kävimme melomassa ja kamerakin oli matkassa mukana. Bredanilta lähtiessä joutuu kyllä miettimään saako melan mahtumaan tuonne kasvillsuuden sekaan, pahasti on rehevöittynyt tuo lahti.


Sää oli vihdoinkin minulle sopivaa: reilu 15 astetta ja auringonpaistetta. Ei siis liian kuuma. Lähdimme kohti Vasikkasaarta ja vaikka linnut ovat selvästikin jo osittain lähteneet pääsin ihailemaan 5 harmaahaikaraa samaan aikaan. 


Suostuivat ne hetken olemaan kunnolla näytilläkin, vaikka suhteellisen herkästi lähtivät liikkeelle. 


Selväti syksy tekee jo tuloaan, pihlajasti oli jo lehdet vähentyneet. Hyvä, haikarat näkyivät paremmin. 


Yllättävänkin syksyiset maisemat jo olivat, lieneekö kuuma kesä kuivattanut puut?


Melontasää oli kuitenkin aivan ihanaa, pieni tuulevire piti olotilan miellyttävänä ja keinutti hieman Arieliakin. 


Ja on siitä tuulesta muutakin hyötyä: kivet näkyvät kun on pientä aallokkoa



Jatkoimme matkaa kohti Käärmeluotoja ja Kippari sai ihailla merimetsoja, hän kun on sitä mieltä että niitä on näkynyt yllättävän vähän tänä kesänä. Ihan riittävästi niitä kuitenkin näytti olevat tälle luodolle. 


Kiire tuli osalle näistäkin. Oudon arkoja lintuja, onhan liikenne kuitenkin aika vilkasta. 


Käärmeluodoilla pidimme maatauon, kiipesin minäkin ilailemaan näköaloja. Ja voin kertoa ystävälleni että termoskahvikin maistuu hyvälle kun silmien eteen aukeaa tällaiset maisemat. 


Oikeastaan on sääli miten vähän pääkaupunkialueen ulkoilusaaria käytetään. Tosi, pysyvätpähän siisteinä ja "koskemattomina" kun niille ei juurikaan kukaan eksy.


Aurinko kimalteli aalloilla ja teki valokuvaamisen hieman haastavaksi. Aurinkolasejakin tuli ikävä, vaikka lippalakki olikin suojana. 


Kippari valitsi välillä hieman erilaisia reittejä, käsityksemme siitä miten lähelle kivet saavat tulla eroaa hieman. Melontakaverimme päätyivät ihailemaan kyhmyjoutsenta hieman eri suunnalta


20 km tuli mittariin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti