Ariel siirrettiin vesille jo kolmisen viikkoa sitten, en ole vaan ehtinyt kirjoittaa aiheesta tänne. Tietysti tarinat pitäisi ehtiä kirjoittamaan heti, näin kaksi viikkoa myöhemmin olen ehtinyt unohtamaan aika paljon.
Sen tosin muistan että minulla on ollut ikävä Arielia. Ja lintuja.
Lähdimme kiertämään Svinötä Suinon kanavan kautta.
Saimme ihan aluksi seuraksemme tukkakoskelon. Aika mahtavan näköistä kun tuollainen tulee ihan nenän eteen.
Kuten silkkiuikutkin
Pesätkin olivat jo täynnä hautovaa porukkaan, joten valokuvattavaa riitti.
Ja koska kausi on vielä alussa joutui Kippari tyytymään siihen että jokainen lokki oli kuvattava. Kyllä se tästä taas tasaantuu kun saadaan kilometrejä mittariin.
Ehdimme jopa ihailemaan merihanhea, pääsin jo suurella ammattitaidollani tunnistamaan lajin, näinhän minä tuollaisen jo viime kesänä. Edelleen se on kaunis!
Mataskärsvikenissä sainkin sitten keskittyä lempimaisemiini samalla kun joutsenet olivat juoksemassa vetten päällä
On tuo mahtavan näköistä kun tuollainen jumbojet nousee ilmaan!
Ja sitten Matasaaren sillan ali, vesi oli onneksi alhaalla, ei tarvinnut hurjan paljon limboamistaitoja.
Ja sitten taas ihailtiin joutsenia
Herra haahkalla ja tiiralla oli joku neuvottelu kesken
On nuo haahkat kauniita! Katsokaa nyt tätäkin steppailijaa. Ikävä noita herroja tulee kun kohta painuvat taas muualle kalastelemaan ja jättävät rouvat hoitamaan lapsukaisia.
Vielä ei kuitenkaan ollut aika jättää rouvaa yksin.
Hengailua rantakallioilla
Käväsimme Varlahdessa ihailemassa lintuja
Vielä nuo pesät on nähtävissä kun kaislat eivät ole kunnolla kasvaneet.
Silkkiuikuilla oli oikein kunnon yhdyskunta
Svinön venesataman ohi...
...nuuskimaan merta
Pitihän tämäkin silta alittaa, kun kerrankin alta pääsi, muutama reipas meni tierummun kautta.
Kovin paljon sitä tilaa ei ollut, mutta kyllä tuosta alta pääsi.
Ja sitten kohdalle osui taas joutsen, eikä minulla ole aavistustakaan minne olimme menossa...
Vaikka kyhmyjoutsenia onkin todella paljon, ovat ne silti vaan aina yhtä upeita.
Ilta-auringon laskiessa palasimme Bredanille. Mittarissa oli 12 kilometriä. Ja tänään taas vesille. Saa nähdä kestääkö tuo kyynärpää. Onneksi Kippari pystyy liikuttamaan Arielia ilman minun apuani.
