Kippari on suostunut viemään minut vesille muutamankin kerran tänä vuonna, joten voin todeta: Olen onnellinen.
Kameraa en ole kuljettanut mukanani, kyseessä on lähes poikkeuksetta ollut geokätköilyyn liittyviä melontareissuja, mutta ihan se ja sama, Ariel on ollut vesillä!
Viime viikonloppuna kävimme Lohjanjärvellä enkä "raahannut" kameraa mukanani, täytyy tunnustaa, että kaduttaa! Saatte tyytyä kännyräpsyihin, ettekä päässeet kanssani ihailemaan pöllöä, ei aavistustakaan mikä, en ole nähnyt kuin kerran aiemmin pöllön luonnossa ja nyt tuo vielä lensi, mutta pöllö se oli. Känny turvallisesti pelastusliivien sisäpuolella. Luonnollisesti.
Harmaahaikaroita sentään olen joskus kuvannut, upea sekin oli, pitkästä aikaa. Ja ne kuikat! Sydämeni melkein pysähtyi. Kun kippari paluumatkalla sanoi: kuuletko, kuikka, ehdin jo sanomaan että hän kuvittelee, mutta siellä se oli! Tosin niin oli aallokkoakin, joten känny sai jäädä turvapaikkaansa, tyydyin ihailemaan!
Mutta pitäähän teidänkin jotakin saada ihailla, sillä reissu oli aivan uskomaton!
Siis olemme Suomessa. Ja kalliomuodostelmat ovat tällaisia! En uskonut ikinä ihmetteleväni mannerlaattojen aiheuttamaa poimutusta täällä. Mutta niin sitä vaan pääsee yllättymään tässäkin iässä.
Tuolla ne ovat seisseet koko elämäni, enkä ole käynyt ihailemassa.
Näitä ihaillessa, voi melkein "kuulla" miten "pelti on rypistynyt" nokkakolarissa.
Olin tuskin ehtinyt aloittamaan ihailemista, kun pieni vesisade yllätti. Sen verran paljon tuli, vaikka Foreca oli luvannut aurinkoa, että hakeuduimme sateensuojaan läheisen vaahteran alle. Siellä sitten kuuntelimme pisaroiden laulua. Akut taisivat latautua tippa kerrallaan, siinä on jotakin taianomaista kun vaan istuu kuuntelemassa sadetta kajakissa.
Pienen kuuron jälkee, palasimme ihailemaan maisemia. Täällä on tehty havaintoja uhanalaisista sammaleista ja muistakin kasveista. Emme nousseet kajakista ihmettelemään. Vielä ei alue ole suojattu, mutta suunnitelmissa on. Eipä tuonne ole pakko mennä, voi tätä ihailla hieman kauempaakin.
Vesi ja kalkkikivi on hauska yhdistelmä. Siinä voi muodostua vaikka tippukiviluola. En käynyt kurkkaamassa oliko tippukiviä, ämmänuuni tuo kuulemma on, kaipa sinne yksi mamma mahtuisi?
Kilometrejä ei juurikaan tällä reissulla tullut, kiersimme ihailemassa paria muutakin paikkaa, mutta mikä kilometreissä jäi puuttumaan korvautui moninkertaisesti kun pääsi ihailemaan tätä paikkaa! Ihan huikeaa!
