keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Syksy on tullut

Kippari valittaa kun en ylläpidä blogia. Tosin en tiedä mikä estää häntä päivittelemästä, mutta yritetään nyt sitten. Kolme reissua on jäänyt pois blogista ja valitettavasti nuo kaksi edellistä ovat jo täysin unohtuneet.
Lauantaina lähdimme kuitenkin ihailemaan syksyistä merta. Uskomatonta miten kauniisti kaislikkokin muuttuu, olen aina luullut että kaislat vaan kuivuvat, mutta mitä vielä. Ihanan kauniita punaruskeita sävyjä niissä on kun aurinko valaisee ne. Muutenkin rannoilla oli hurjasti eri ruosteen sävyjä kasvillisuudessa. Selvästi näki että syksy tekee tuloaan.
Kyhmyjoutsenten "rumat" olivat jo kasvaneet lähes vanhempiensa kokoisiksi, viime keralla kun ne näin ne olivat edelleen selvästi poikasia. Väriltään olivat edelleen harmaita, mutta eiköhän nuo kohta muutu lumen värisiksi, johan se lumen aika kohta on, aamulla oli jo auton ikkunat raavittava jäästä puhtaiksi.
Muut linnut olivat jo muuttopuuhissa tai jo lähteneet, ei juurikaan ollut kavereita ihailtavina. Muutamat rohkeat surffailivat aalloilla, mutta suurin osa luodoista olivat tyhjillään. Hieman haikeaa.

Kippari oli kesän tavoitteeksi pistänyt Kytön. Joten pitihän se käydä katsastamassa. Meloimme Stora Lövön ohi, Gåsgrundetin ohi Knapperskärin kautta Kytöhön. Aika uskomatonta sinäänsä. Alkukesästä pidin ajatusta ihan utopistisena, nyt tuo ei ollut ollenkaan hassumpi reissu. Tosin sen verran syystuulet jo tekivät aaltoja että onnistuin sekoittamaan kaarikäytävieni sisällön. Merisairaaksihan siinä sitten tultiin, miten nyt sitten sekin on mahdollista kajakissa.

Vaikka lintuja ei ollutkaan ihailtavana, niin kyllä noita luonnonihmeitä riittää. Esimerkiksi nuo siirtolohkareet pikkusaarilla ovat aika outoja. Kas kun ei joku taiteilija ole keksinyt pistää nimilaattaa niihin ja kutsua taiteeksi. Ymmärtäisin oikeasti paremmin tällaista taidetta kuin esimerkiksi Paasikivipatsaan sielunelämää.

Onneksi tuo raikas meri-ilma helpotti olemista ja kun pääsimme Rövarklobbenin ohi, saarien suojaan avomereltä niin olotila taas parani kun aallokko rauhoittui. Taidan viihtyä paremmin kauniissa saaristossamme kuin tuolla avomerellä isojen laivojen ja veneiden seurassa. Reissulle tuli pituutta 17,8 km, olin luullut että tuo olisi paljon pidempi matka.

Vielä on kipparilla suunnitelmissa reissuja tälle syksylle, taitaa lämpökerrastolle olla todellakin tarvetta jos lauantaina taas lähdemme vesille...

Ja ne puuttuvat keikat vielä:

5.8 Medvastö, lilla/stora Herrö 19.3km

7.9 Stora Ådholmen, Karlön, Bockholmen 14.4km